Ai että on ollut hienot syyskelit. Tänään on kyllä satanut joo, mutta pääosin on ollut yöllä pientä pakkasta ja päivällä kuulasta ja vielä suht tyyntäkin. Yöpakkaset ovat karkottaneet (ainakin toivon niin) kaikki kärmekset talvikoloihinsa ja me saadaan taas takaisin meidän lenkkipolut, joille en kesäaikaan uskalla mennä.

Vajaa pari viikkoa sitten Ilona ja Jacky kävivät Loimaan rallytokokisoissa korkkaamassa VOIttajaluokan. Hienosti korkkasivatkin, kun tulos jäi vain 8 pisteen päähän (62/100). Taas huomasi sen, kuinka syvälle jää arvet herkällä koiralla, kun jotain tapahtuu. Jackyllahan on tokossa avoimen luokan paikallaolossa tullut toinen koira iholle. Ei tappomielessä, mutta uros, joka hiippaili takaapäin ja hajareisin uhitteli osin Jackyn päällä. Ei siis fyysisiä vaurioita, mutta sitäkin pahemmat henkiset. Tätä on korjattu ihan siitä asti ja vaikea on Jackyn ollut missään vaiheessa kisatilanteessa olla paikallaoloissa rento. Usein myös ääntä on siksi tullut. No miten se liittyy tähän rallykokeeseen? Siten, että juuri kun Ilona ja Jacky olivat lähdössä (siis jo kisakehän puolella) kuuluu aitojen takaa parin koiran rähäkkä. Ei tappelua, mutta agressiivista ääntä. Tämän seurauksena Jacky sitten koko radan ajan kaikki kohdat, jossa joutui olemaan selkä katsomoon päin, pälyili taakseen ja varmisteli selustaa. Tämän huomioon ottaen kisa meni siis todella hyvin, kun pystyi kuitenkin tekemään myös uudet liikkeet ja pysymään oikealla puolella ne kohdat missä pitikin. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos taas Ilona.

Tässä vielä VOIttajaluokan rata.

Kavereiden kanssa sekä keskenämme ollaan lenkkeilty paljon. Niin ja tietty käyty paimentamassa. Edellisviikolla pariinkin kertaan, kun vanha kurssi loppui ja uusi alkoi. Jacky on ollut siellä nyt ihan super. Sen on pääkoppa kasvanut paljon ja saanut paljon luottoa tekemiseensä eikä kysele enää multa niin paljon. Nooh Mickyn kanssa on sitten vähän päinvastoin. Siis sen kyselemisen kohdalla. Sekään ei kysele eikä aina myöskään kuuntele. Kiltti se on lampaille, joten ei se sikäli ja totteleekin aina, kun muistaa kuunnella. Millään se ei malttaisi tällä hetkellä lopettaa ja tulla pois vaan on sellasella "anna mä haen ne kerran vielä" -fiiliksellä. Eipä se into toki ole ollenkaan pahasta, kun nuori koira on kyseessä ja aika paljon on kesän mittaan treenattu myös vaikeita juttuja. Kohta treenit taas siirtyykin sisälle, kun pimeys tulee yhä aikaisemmin.

Ai niin me oltiin Loimaalla myös doboilemassa Mickyn kanssa. Jestas miten onneton tasapaino mulla itellä onkaan. Micky pysyy pallon päällä hyvin, mutta mä en edes tasapainotyynyn päällä. Hyvää treeniä siis molemmille ja tosi hauskaa. Onneksi kertoja on vielä pari muutakin tässä loppuvuonna. Doboilemasta ajettiin suoraan Ypäjälle Poutalan kanssa lenkille. Koitettiin vähän suppiksia katella ja löytyikin, mutta niin olivat vielä pieniä, että antaa heidän hiukan kasvaa ennen keräämistä.

Tehtiin myös uusi aluevaltaus ja oltiin katsomassa estekisoja. Siis ratsastusskaboissa. Ihan hauskaa katteltavaa sekin, mutta se oli yllätys, kuinka paljon oli vaihtelua hevosten hyppäämisessä. Toiset liikkuivat tosi epäpuhtaan oloisesti ja myös hyppäsivät huonosti. Sitten oli niitä, joita vain pysähtyi katsomaan, kun niin sulavan ja helpon näköistä se oli.