Nyt on jännittävä eilinen ja aksantäyteinen tämä päivä vietetty kammottavassa helteessä. Olkapäät, niska ja rinta on hyvin kärvennetty
Sami on juossut kaiken kaikkiaan 12 täyspitkää maratonia ja lukuisen määrän puolikkaita eikä ole koskaan joutunut keskeyttämään. Nälkä on pikku hiljaa kasvanut siinä juostessa vielä kovempien haasteiden perään. Niinhän ne sitten kaksi juoksemiseen hurahtanutta alkoivat tutkia netin ihmeellistä maailmaa ja jo joskus viime syksynä löysivät 1.-2.7. Saksan Ulmissa juostavan 100km ultrajuoksun.
Matkaa on valmisteltu huolella ja hartaasti. Kuntoa kohennutta systemaattisesti ja välillä petytty raskaasti takapakkien edessä. Torstaina oli sitten lähdön hetki edessä kohti Saksaa. Juoksu starttasi perjantai-iltana klo 23.00 paikallista aikaa. Pyörähuoltaja sai polkea mukana matkassa, joka oli tietysti iso tuki varsinkin, kun kyseisessä tapahtumassa ei muita suomalaisia osanottajia ollut ja nämä kaksi kaverusta ei osaa kumpikaan sanaakaan saksaa. Valitettavasti toisen matka päättyi keskeytykseen 35km kohdalla, mutta Sami uurasti urakan maaliin ajassa 11:37:30. Ihan mieletön suoritus! Mä olen NIIIIIIIIIIN ylpeä tuosta rakkaasta miehestäni, ettei ole tosikaan Paikat on kuulemma ehjät, mitä nyt tietenkin tuollaisen jälkeen koko kroppaa jomottaa, mutta ei siis mitään isompia juttuja. Kyllä siinä täytyy kunto olla kohdallaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt kun saan sen vielä huomenna kotiin
Niin kuin ei tässä olisi ollut jännitystä riittävästi, niin Jacky oli tosiaan ilmoitettu Tuusulan näyttelyyn ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Viime kesäisten ikävien kokemusten siivittämänä Jacky on kovin kovin epäluuloinen takana oleville vieraille uroksille Tässä kohtaa oli kuitenkin onni matkassa sen osalta, että meidän taakse osui erinomaisen fiksu ihminen koiransa kanssa, joka ymmärsi meidän tilanteen ja piti sen verran väliä, mitä nyt pienessä kehässä voi. Tosin tämä koira sitten kyllä jonkun verran siellä takana haukkui ja riekkui ja sai Jackyn ”varpailleen”, mutta hyvin me selvittiin kuitenkin Kehä oli taas kokoa postimerkki ja siihen sitten tungetaan 12 avoimen luokan urosta yhtaikaa Yksilöarvostelu meni hienosti, kuten Jackyn osalla lähes aina ja tästä tulokseksi erinomainen tooooosi kauniilla arvostelulla. Luokassa ei sitten enää sijoituttu, mutta kovin tyytyväinen olen tähän tulokseen
Keli oli ihan julmetun kuuma ja pieni pyrähdys kehässä sai hien valumaan solkenaan Eipä huvittanut yhtään ylimääräistä jäädä paikan päälle kökkimään. Onneksi Jackyn velipuolen omistaja Päivi jaksoi raahata teltan mukanaan ja päästiin sinne varjoon. Auto oli sisältä niin kuuma, että tuntui kuin olisi takapuolikin kärähtänyt samoin tein penkkiin kiinni Miten pystyinkään vielä viime kesänä liikkumaan ilmastoimattomalla autolla… Ullalle iso kiitos matkaseurasta!
Niin oli päivän kuumuus kiintiö täynnä, että loppupäivä nautiskeltiin poikien kanssa ilmalämpöpumpun viilentämästä kodista. Ihan luksuslaite kyllä sekin Iltasella mentiin sitten vielä kentälle Ullan ja Loten kanssa. Heti alkajaisiksi saatiin todeta, että meillä on kyllä oikeesti aika hiivatin fiksut ja tervepäiset koirat. Lähdettiin nimittäin kävelylle 5 uroksen kokoonpanolla, jossa Jacky & Rico, Daniel, Saku sekä pikkuinen 8-viikkoinen Tami. Kaikki kulkivat sulassa sovussa vailla pienintäkään mutinaa mistään
Tehtiin kentälle ensin muutaman esteen pieni radanpätkä, jossa treenattiin koiran irtoamista. Ihan en saanut sitä Jackyn kanssa kokonaan onnistumaan, mutta lähempää ohjattuna saatiin ihan älyttömän hieno pätkä ja fiilis oli molemmilla varsin hulppea Treenin jälkeen kaivettiin ”pyhäesteet” varastosta valmiiksi tämän päivän koulutusta varten ja sitten vielä Loten kanssa tehtiin uusi lenkki. Kiitos likat seurasta
Tänään kurvasin jo aamusta kentälle, kun Savikon Seppo tuli meille kouluttamaan aksaa. Kovan kuumuuden takia tehtiin rataa muutaman esteen pätkässä, ettei koira eikä ohjaaja vallan tuupertunut lämpöhalvaukseen. Rataan tutustumisen yhteydessä käytiin läpi koiran kulkemia ihanteellisia linjoja ja kaarroksia ja mietittiin, että miten niihin päästään.
Ekalla Jackyn vuorolla otti vähän häiriötä ihanista bortsu-tytöistä ja osa vauhdista hiipui siihen, kun piti huolehtia, ettei tytöt pääse sillä aikaa hukkumaan. Voi miehet, voi miehet Toisella vuorolla olikin sitten jo ihan eri meininki. Sain Jackyn tulemaan hypyt tosi nuollen ja kääntymään tooooosi hyvin hypyn jälkeen, vaikka vastassa oli putki kovin houkuttelevasti. Siinä kohtaa meno tuntui hyvältä ja kuulemma myös näytti Kiitos Seppo hyvistä neuvoista ja kaikille paikalla olleille kirjaimellisesti lämmin kiitos osallistumisesta
Paahteessa vietetyn päivän jälkeen oltiin kaikki niin poikki, että mentiin kunnon päikkäreille. Kylläpä maistui uni hyvälle Tirsojen aikana ehti ukkonen ja sadekin mennä ohi tältä kohdalta. Ulos ei kyllä ollut enää mikään hinku mennä, joten kotihommia vähän puuhastelin sisällä. Nyt pitäisi itse asiassa jo olla nukkumassa, että jaksaisi ensin viikolla odottavat mukavat puuhat työpäivien lisäksi