Moi! Mä oon Micky tai virallisesti Suvituikun King-Bear eli karhujen sukua, kuten tuo mun enomiäs Jacky, jonka luokse muutin asumaan. Niin ja sit meidän kanssa asuu myös meidän ihmisäippä ja ihmisisä. Mä olen nyt 1,5 viikon ajan asunut mun uudessa perheessä ja ehtinyt tehdä ja nähdä vaikka mitä.
Metsässä ollaan käyty monta kertaa lenkillä ja siellä mä välillä söpöilen kameralla, kun toi ihmisäippä tulee siitä niin iloiseksi.
Pääosin mulla kyllä menee lujaa, enkä paljon ehdi paikoillaan kökötellä.
Mulla on myös ihan oma tyttöystävä Hippa (Kelmi Neropatti). Me ollaan kuulemma samanikäisiä, samankokoisia ja meillä on sama älykkyysosamäärä. No pari ekaa juttua mä ymmärrän, mutta tota viimistä en. Me ollaan aika paljon hengailtu yhdessä.
Ystävyys on samaan suuntaan kulkemista.
Välillä meille tulee myös hiukan riitaa,
mutta sitten me taas nopsaan muistetaan, että yhteisen kuopan kaivaminen on paljon kivempaa.
Onneksi meillä on isoveli joka valvoo
Toi mun isoveikka on muuten tosi makee tyyppi. Sen karvoista saa hurjan hyvin kiinni ja niissä on kiva roikkuu. Se myös leikkii mun kans paljon ja mä saan kiipeillä sen päällä.
Hermo sillä ei mene juuri koskaan, vaikka rehellisyyden nimissä taidan olla välillä hiukan ärsyttäväkin.
Hermo sillä ei mene juuri koskaan, vaikka rehellisyyden nimissä taidan olla välillä hiukan ärsyttäväkin.
Mä ihailen mun isoveljee kovin ja tahdon tulla ainakin yhtä komeeksi kuin se on.
Se osaa myös tosi taitavasti leikkii kaikkien isojen keppien kanssa. Lupas kyllä opettaa mullekin, kun vähän vielä kasvan.
Viime viikolla kävi muuten hauska ja vähän nolokin juttu. Me mentiin käymään mun oman äipän luona Jokioisilla. Äippä oli hurjan onnellinen, kun näki mut
Mut sitte se nolo homma… Mä olen jo aika iso poika, mutta ihan vähän kävin salaa silti tissillä vielä. Voi pojat kuinka hyvälle pieni maitohörppy maistuikaan muutaman päivän tauon jälkeen 
Ton mun ihmisäipän kanssa me ollaan touhuttu vaikka mitä. Se on hurjan siistii, kun mä vaan touhuun ja se antaa auliisti taskusta namia. Se mua huutelee tämän tästä ja aina saan namia, kun meen heti. No lähden myös samoin tein pois ja meen taas ja taas tulee namia. Vähänks helppoo!
Me ollaan myös käyty vaikka kuinka monessa paikassa jo. Mä olen nähny hurjan monta erilaista ihmistä ja koiraa ja tepsutellu vaikka missä. Niin ja olen muuten nähnyt jo hevosia ja pässejäkin. Ne hevoset oli kyllä niiiiiiiin isoja, että hiukan meinas hirvittää, mutta pässien kanssa olis voinu vaikka leikkii. Mut mulle vaan sanottiin, että joskus myöhemmin sitte.
Aluks vähän huutelin autossa, kun mun mielestä oli ihan epistä, että joudun siellä sellaseen boksiin enkä saa tulla ja mennä niinko haluun. Mut tosi nopsaan hiffasin, että me mennään aina jonnekin tosi siistiin paikkaan, joten aloinkin nukkuu matkat, että jaksan sit perillä tsekata uusia mestoja.
Yks päivä me oltiin jossain isossa puistossa ja siellä oli tosi makeeta painella menemään rapisevien lehtien seassa.
Kokeilkaa vaikka! Miljoona läpi lehtimaton ja välillä sinne sukeltaen.
Kokeilkaa vaikka! Miljoona läpi lehtimaton ja välillä sinne sukeltaen.
Näin parin kuukauden kokemuksella sanoisin, että on tää maailma kyllä kokemisen arvoinen mesta 
