Kyllä tämä Joulun seutu on ihanaa :o) Saa ihan oikeasti vaan olla, mässätä ja rentoutua. Aattona mentiin anoppilaan päivällä syömään eka kattaus jouluruokaa. Iltapäivän pikkuhiljaa hämärtyessä illaksi käytiin Elonkierrossa jouluaaton lenkillä samalla kun vietiin hautausmaalle kynttilä. Ainahan tuo Elonkierto on ollut mun suosikkilenkkipaikka, mutta Jouluna siellä on niin ihana hiljaisuus jonka eilenkin rikkoi ainoastaan kirkon kellojen joulukirkkoon kutsu. Ihan älyttömän hienoa siellä lompsotella kaikessa rauhassa koko perheen voimin :o)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Iltasella syötiin kotona vielä toiseen kertaan ja tietty suklaata piti joka välissäkin mässätä ;o) Mun vanhemmat tuli vielä myöhemmin illalla käymään. Lahjoja ei ole yhteisestä sopimuksesta perhepiirissä enää moneen vuoteen vaihdettu. Pojat toki saa ne perinteiset pakettinsa eli yhdet lelupaketit ja kahdet herkkupaketit, kun äiti tuo toiset. Se repiminenhän se on kaikkien mukavinta ja yleensä niillä leluilla aletaankin leikkiä vasta seuraavana päivänä :o)

 

=============================================================================

 

Sami lähti Joulupäivän aamuna hiihtämään. Se on vaan himppasen tylsää puuhaa, kun pururadalla on kokonaista ½ km latua… No tykki siellä pauhaa koko ajan ja sen verran luvataan jatkossakin pakkasta, että eiköhän ne pian saa matkaa pidennettyä. Tänään oli vuorossa syöminen Räynyntiellä ja kävellä lompsottelin sinne poikien kanssa. Tunnin saa menemään Forssan toiseen laitaan kävellessä, kun nytkin valitsin nuita vähän syrjäisempiä polkuja, joilla pojat voi olla vapaana. Tulin nyt viimeistään siihen tulokseen, että kaikki Forssan narttukoirat ovat tehneet Jouluksi juoksun, koska pojat syö lunta ihan hulluna posket ja leuat väpättäen, vaikka lenkki suuntautuisi mihin suuntaan tahansa…

 

Iltapäivällä sain Samin houkuteltua meidän kanssa jälleen lenkille. Nyt otettiin suunnaksi Syrjänharju ja siellä olikin lunta enemmän oloisesti. Koirat oli taas ihan onnensa kukkuloilla, kun Sami oli matkassa :o) Tosin Samin matkanteko on vähän hitaanpuoleista, kun molemmissa hanskoissa roikkuu koira ;o) Se on sitten ihan superia juosta Samin ja mun välillä, kun toinen menee aina metsään piiloon. Illan voikin taas maata sohvalla ja nyt on jo sellanen varsin harvinainen tilanne mulle, että edes suklaa ei oikein maistu…

 

Muutaman kuvan räpsin tämän päivän lenkiltä, vaikka kovasti hämärää oli pilvisyyden takia edelleen.

 

Samppa on ihan SUPER!

 

 

 

Miljuunaa etsimään minne Sami nyt on mennyt piiloon.

 

Ricosta tulee vaan koko ajan leikkisämpi, mitä enemmän tulee ikää :o)

 

 

Illan pimetessä ei ollut kuin aikaa eikä telkkaristakaan tullut mitään tähdellistä katsottavaa, joten tartuin kameraan. Ensin otin sisällä kuvia joulukyntteliköstä. Ehkä sen olisi voinut siirtää jonnekin muualle sälekaihtimen edestä… Kuvankäsittelyllä sitten kikkailin loput.

 

Tästä innostuneena ulkovaatteet niskaan ja pihalle. Aina kuulee valitusta, kuinka tupperikuppeja on liikaa eikä varmasti kaikkia tarvita, mutta on ne vaan niin monikäyttöisiä. Nyt nimittäin toimittivat kamerajalustan virkaa :o) Jäälyhty jäi vähän vaillinaiseksi pakkasen vähyyden takia. Seinämien paksuus vain noin ½ cm ja ”kattoa” ei ole ollenkaan. Eipä siitä sitten kunnon kuviakaan saanut.

 

Tästä puulyhdystä taas tuli varsin metka kuva, kuten ajattelinkin. Tällasia on aina Joulun alla markkinoilla myynnissä. Se on jotain puolisen metriä korkea haapapuuhun koverrettu ja rei´itetty systeemi. Nätti kuin mikä ainaskin mun silmään ja livenä vielä kauniimpi kuin kuvassa.

 

Lopuksi vielä kuvasin yhtä lyhdyistäni ja se oli ainoa, mihin sain taustan niin tummaksi kuin halusinkin. Ei ole tuo kuvaaminen ihan helppoa… Pitäisi kai uhrata kunnon jalustaan rahaa jossakin vaiheessa ja treenata oikeasti pitkillä suljinajoilla kuvaamista. Kuluu se Joulupäivän ehtoo näinkin ;o)