Jaa miten niin survival-matka… Lähdetään nyt vaikka liikkeelle siitä, että olen jossakin vaiheessa ”vannonut”, etten lähde ainakaan syksyllä laivalle syysmyrskyjen pelossa (syyskuun loppupuoli taitaa syksyä olla…) enkä ainakaan missään nimessä mihinkään autokannen alla olevaan hyttiin. Eikä kahden yön reissuun mitään hotelliakaan toki tarvita

Perjantaina iltasella treffattiin Päivin kanssa mein työpaikan pihalla. Päivillä oli mukana Jawa ja Itu ja mä tuplasin koiramäärän lisäämällä kyytiin Nickyn ja Jackyn. Oltiin Turun satamassa jo hyvissä ajoin odottamassa klo 21.00 lähtevää laivaa. Päivin tytöt jäi autoon häkkeihin ja pojat vietiin hyttiin 2 kannelle autokannen alle… Itse kiiruhdettiin syömään seisovasta pöydästä ja kauppaan. Sitten torkkumaan sinne autokannen alla olevaan hyttiin… 1½ tunniksi.
 
Laiva saapui aikataulun mukaan Långnäsiin klo 01.00. Siitä ajeltiin pilkkopimeässä Maarianhaminan kautta Eckeröön tiellä pomppineita kauriita väistellen. Käytiin tsekkaamassa näyttelypaikka ja parkkeerattiin auto lähellä olevan leirintäalueen parkkiin. Koirien ja itsemme pissatus ja nukkumaan…autoon. Päivi meni pötkölleen Transporterin etupenkeille ja minä patjan ja makuupussin kanssa koiraosastoon. Kello oli tässä vaiheessa lähelle puoli kolme. Aamulla herättiin klo 7 aikaan ja koirien pissatuksen jälkeen lähdettiin näyttelypaikalle. Käytiin viemässä häkit valmiiksi kehän laidalle ja palattiin autoon syömään aamupalaa kylmälaukusta.
 
Koirien kunnostamiseen jäi hyvää aikaa, kun meidän osuus kehässä alkoi vasta vähän ennen puolta päivää. Juoksutin kehässä kaikki meidän matkassa ollutta 4 koiraa. Jacky aloitti voittaen pennut KP:n kera ja oli näin ollen ROP-pentu  Nicky seuraavana voitti valiot ja sijoittui PU-kisassa neljänneksi. Itu jätti karvat kotiin, mutta silti hienosti nuorten luokan voitto EH:lla. Jawa sitten pisti taas parhaimmaksi voittaen valioluokan ja sijoittuen PN-kisassa toiseksi vara-cacibin kera  Hyvä meidän autokunta  Kaverin koira roppasi, joten jäätiin vielä katsomaan ryhmäkehätkin.
 
Iltapäivällä päästiin lähtemään kohti Maarianhaminaa ja matkalla pysähdyttiin ottamaan koirista matkamuistokuvia kauniille rantakalliolle.
 
 
Maarianhaminassa käytiin syömässä ja lenkitettiin koirat. Linda kutsui meidät istumaan iltaa ja kuluttamaan aikaa heidän kämpilleen ja siellä päästiin myös suihkuun. Klo 23.30 aikaan lähdettiin ajamaan kohti Långnäsiä. Siellä auto sataman tuntumaan parkkiin ja unta palloon pari tuntia. Laivaan päästiin vähän jälkeen klo 03. Ei tarvinnut unta kauaa odotella, kun hytin sänkyyn päänsä kallisti. Juu ja tämä hytti oli kannella 9  Aamulla oltiin Turussa klo 7.30 aikaan ja kotona olin himppasen vaille klo 9.
 
Reissu oli aivan mahtava kokemus ja koska vaan olen valmis samanmoiseen, mutta paria yötä pidempään ei kyllä tuolla nukkumissysteemillä pärjää… Eilinen meni muutamien päikkärien voimalla ja yön nukuin kuin tukki. Kiitos Päivi jälleen mahtavasta matkaseurasta  
 
Nyt kärvistelen kotona kipeän kintun kanssa saikulla  Jo viime tiistaina metsässä huomasin, kun oikean jalan jalkaterä kääntyi ulkosyrjälle, mutta ei sattunut sen kummemmin. Keskiviikkona jalka alkoi aristaa kävellessä varsinkin hetken paikoillaan olemisen jälkeen. Kipu paheni loppuviikkoa kohti, mutta ei siitä kerennyt välittään, kun kerran oli reissuun lähtö edessä. Lauantaina aamusella hiukan kauhistutti kehässä juokseminen, mutta se on se suomalainen sisu (tai tyhmyys) tai jotain… Tuomari sattui vielä olemaan paljon juoksuttavaa tyyppiä, joten viimeiset kiekat meni aika lailla vedet silmissä ja hammasta purren  Tämän jälkeen jalka alkoi turvota ja kävely oli illalla jo koko lailla hankalaa.
 
Tänään nilkutin aamulla lääkäriin ja tuloksena PAHA venähdys  Röntgen-kuvatkin otettiin, mutta lääkäri ei ole vielä soittanut tuloksia. Parrei ollaan ”vaan” venähdys, koska murtuma tietäisi kepeille kulkemista 2-3 viikkoa  Sekä lääkäri että röntgen-hoitaja kauhistelivat turvotuksen määrää. Jalkapöytä kun muistuttaa huomattavasti enemmän jalkapalloa kuin jalkaa… Se on tuo olkapään sohlaaminen kasvattanut meikäläisen kipukynnyksen vähän turhankin korkeaksi.

====================================

Nyt sain puhelun, että varsinaista murtumaa ei ole, mutta turvotuksen määrästä ja kivusta päätellen vamma on sen verran paha, että kokonaan toipumiseen mennee aikaa reilusti. 3 viikon päästä olevat aksakisat saa siis unohtaa samoin tein. Toivottavasti vajaa 5 viikkoa riittää, kun sitten on se Latvian reissu... Tiukka sidos ja tuhti tulehduskipulääkekuuri toivottavasti tekevät tehtävänsä...