Just kotiutuneena Hämeenlinnasta agilityn 1-luokan iltakisoista. Hieman aikataulut pissi. Nyt ajattelin vielä hetken koneella räpeltää, kun ei taida heti tulla unikaan silmään. En sentään joutunut kuin kahta hirveä väistämään matkalla... Hillittee muuten kummasti kaasujalkaa, kun heti alkumatkasta katselee ihan muutaman metrin päästä keskellä tietä niinkin kunnioitettavan kokoista eläintä.

Mutta ne liidot juu. Anne Savioja oli tuomarina. Ensin oli tavallinen agilityrata. Nicky ehkä vähän "unessa" ja kaarrokset olis tarvinnu lentokentän, mutta sinällään kuitenkin ihan nättiä menoa ja nätit kontaktit. Koira siis hyvä, mutta ohjaaja ei. Nimittäin estin Nickyn pääsyn kepeille ja siitä kielto. Voi herranjestas sentään! Millä ihmeellä koira voi mennä kepeille oikeasta välistä, jos näinkin ison ruhon omaava ohjaaja seisoo ihan edessä...

Toinen rata oli hyppyrata ja keskellä rataa metka putkihässäkkä. Tää hypäri oli kyllä älyttömän kiva rata. Tykkäsin sitä todella. Nicky oli taas kerännyt mukavat kierrokset ja meinasi lähteä radalle jo edellisen koiran vuorolla. Juu karkasi myös lähdöstä, vaikka jätin tällä kertaa istumaan... Vauhtia oli taas tän ohjaajan tarpeiksi ihan riittävästi. Oikein sutjakasta menoa, kunnes meni putkeen ja tuli samasta päästä ulos, mutta kävi ainaskin puolessa välissä kääntymässä. Tätä ei olekaan meille koskaan ennen vielä käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin ;o) Tätä en vielä ehtinyt videolta analysoida, että mitä tässä sössin.

Molemmilta radoilta saatiin myös yliaikaa näistä kämmäilyistä johtuen. Tykkäsin kuitenkin ihan hurjasti Nickyn asenteesta varsinkin tuossa hypärillä :o) Ja tätäkään ihmettä en olisi uskonut tapahtuvan, että meikäläinen toilailee KISOISSA lähes tulkoon ilman jännitystä. Ihan pientä kutketta juuri ennen omaa vuoroa ja siinä kaikki. Taisi tulla lauantain luonnestestissä jännitettyä tämän vuoden kiintiö täyteen ;o)

Huominen ilta meneekin töissä oman seuran 3-luokan agikisoissa. Ja nyt Hyvää Yötä!