Aamulla kello soi kukonlaulun aikaan, siis samaan aikaan kuin arkisin töihin... Jo klo 6.45 oli auton nokka kohti Lahtea ja Finlandia-hiihdon vapaan 50 kilometriä. Paljonhan Sami on hiihdellyt, mutta tämä oli nyt ensimmäinen tällainen massatapahtuma hiihdon puolella. Keli oli koko matkan kovin sumppurainen ja hetkittäin tihutti vettä. Se teki myös hiihtobaanasta toisaalta hyvin luistavan, mutta toisaalta liiankin liukkaan, kun alkoi mennä jäiseksi.

Porukat lähtivät mukaan pyhäpäivää viettämään ja koirat tietysti kannustusjoukoissa myös  Hiihtäjät oli jaettu kolmeen lähtöryhmään ja Sami lähti niistä keskimmäisessä. Tuolla punaisen nuolen kohdalla se mennä viilettää
 
Lähdön jälkeen me ajeltiin odottamaan noin 26 km kohdalla olleelle juottopisteelle. Siellä oli hyvää aikaa kävellä lenkki koirien kanssa ja sitten parkkeerattiin ladun varteen odottamaan. Sieltähän se Sami sitten hymyillen hiihteli nopsempaan kuin oli arvioinut.
 
Tässä välissä käytiin syömässä ja sitten takaisin stadionille. Muut jäi jo autoon, mutta me lähdettiin Jackyn kanssa odottamaan Samin maaliintuloa. Juu ei nähty… Alun perin tavoiteltu loppuaika oli 4 tuntia ja aamulla kelistä johtuen Sami meinasi, ettei tule pääsemään siihenkään. Jos näistä lausahduksista huolimatta sivakoi maaliin ajassa 3:24 niin saa syyttää vain itseään, että jäi loppusuoran ja maaliintulon kuvat ottamatta  Edes tuo reiluun puolimatkaan saapuminen "etuajassa" ei ihan noin hyvää loppuaikaa ennakoinut. Hiihto siis meni paremmin kuin olisi voinut kuvitellakaan ja tuolla mies nyt katselee Vancouverin hiihtoja sohvalla varsin voimissaan
 
Koirista olen taas kovasti ylpeä  Ihmistä oli kuin pipoa, kuulutukset raikasivat kovalla, lähtölaukausten aikaan oltiin ihan ampujan lähellä jne. Myös siellä ladun varressa molemmat hyvin coolisti katsoivat ohi vilahtavia hiihtäjiä ja ihmetys oli tietty iso koiranpojilla, kun yhtäkkiä hiihtäjien joukosta metsän keskeltä ilmestyi Sami  Hienoa mun lassikoirat!
 
Mä en tehnyt päivän aikana muuta kuin ajoin edes-takasin Lahteen ja takaisin sekä jännäsin ladun varrella ja silti väsytti niin julmetusti kotiin tullessa, että päikkäreillehän sitä piti mennä  Yksi työntäyteinen viikko vielä edessä ja sitten talviloman viettoon