Kyllähän lämmin kiva on, mutta näin kuuman tilalle ottaisin ennemmin talviset hanget korkeat nietokset... Töissä on sisällä niin kuuma, että siellä kun päivän kärvistelee, niin on sen verran tattis, ettei illalla jaksa oikein mitään hommia enää tehdä  Sen on näköistäkin kotona sitten sekä sisällä että ulkona  Pitkiä lenkkejäkään ei ole koirien kanssa tehty, mutta aksaamassa on vähän käyty. Seuran kenttä on mukavasti metsän laidassa niin, että on illan varjossa ja lämpötila siellä edes inhimillinen.
 
Maanantaina käytiin Anskun kanssa taas ennen ja jälkeen pikkuaksan lenkillä. Pääpaino Jackyn kanssa on nyt edelleen keinulla ja rengastakin otettiin muutaman kerran. Hypyissä hivutettiin rima eka kertaa 65 senttiin ja hyvinhän karhu sen loikkaa  Tekniikka  hyppäämiseen sillä on hyvä, mutta nyt pitää olla tarkka palkkaamisen kanssa, että malttaa katsoa eteenpäin eikä mua. Oikeaa ponnistuskohtaa kun on kovin vaikea arvioida, jos ei edes kato, missä rima on... Koirat vaikuttavat siltä, että nää pikkutreenit ja kaverilenkit ennen ja jälkeen harjoituksen, on ihan superia  Näyttävät kaikki ihan jumalattoman onnellisilta ja kyllä nämä itellekin on sellasia hyvänmielen treenejä  Kiitos Anskulle seurasta!
 
Tiistaina oli töistä varattu paikallinen karting-rata käyttöön. Menin sinne katteleen poikien kanssa ennen aksaryhmän treenejä. Jumalattoman kuuma oli sielläkin, mutta onneksi aurinko ei porottanut pilvettömältä taivaalta. Aksassa oli aiheena välistäveto. Aikä jännä, että se puoli, jonka tässä olisin kuvitellut vaikeammaksi, olikin meille se helpompi. Toiseen suuntaankin meni muuten suht ok, mutta tuppasin jättämään Jackylle niin vähän tilaa kääntymiseen, että se tuotti ongelmia. Sitten treenattiin pienellä radanpätkällä tätä samaa eli hyppy-välistäveto-hyppy-putki-puomi-hyppy takaakierrolla-puomi-putki-hyppy-välistäveto-hyppy. Niin lämmin oli, että Jackyn meno oli varsin laiskaa eikä jääty hinkaamaan rataa sen enempää. Hyppyjumppaa vielä pariin kertaan ja loppuun keinua. Keksin siihen uuden metodin, millä päästäis etenemään ja se jopa toimi  Odotusvuoroilla otin kepit pariin kertaan sekä nenäkosketusta A:n alastulolla.
 
Keskiviikkona mentiin taas Anskun kanssa sen verran kentälle, että otettiin keinua. Tän jälkeen onkin taukoa aksasta ensi viikolle asti tai voidaan me kotona jotain tehdä, mutta kentälle en mene. Illalla vietin mukavan tovin hellan ääressä, kun pakko sitä sapuskaakin välillä on laittaa, vaikkei vois kuuman hellan lähellä seisoskelu tällä helteellä vähempää kiinnostaa...
 
Torstaina kävin pesemässä muutaman maton. Odotin aika iltaan ihan tarkoituksella ja niinpä pesupaikalla oli liki autiota. Sinne ei ole tästä meiltä kuin parin kilsan matka, joten käyn pesemässä useissa erissä, kun tuo olkapää ei kestä hinkkaamista montaa mattoa kerrallaan. Iltalenkillä huomasin, että Jackyn maha oli vähän löysällä, mutta enpä asiaa sen kummemmin ihmetellyt, kun on näin kuuma. Sen verran kuitenkin tein, että rullasin keittiöstä matot pois.
 
Ja ihana ylläri pylläri odottikin sitten eilen, kun tulin töistä kotiin. Molemmat koirat olivat paskoneet ja oksentaneet ihan kiitettävän määrän   Samoin  tein ilmoitin, ettei päästä Jackyn kanssa näyttelytreeneihin ja kuulin, että täällä päin on nyt liikkeellä koirien tarttuvaa mahatautia. Samalla meni sitten lauantain ohjelmakin uusiksi. Meidän kun piti lähteä iltapäivällä Ylöjärven suuntaan Twilight Moon kennelin kasvattajapäiville katsomaan Nickyn lapsia. Juu en todellakaan ota sitä riskiä, että ensi viikolla on kaikki paikalla olleet koirat mahataudissa. Enkä olis niitä voinut kotiinkaan tollasina jättää. Nyt on kuitenkin selvästi parempi jo ja kyllä se tosiaan varmaan jotain mahatautia on, kun sen molemmat sai noinkin yhtaikaa. Kävinpä illalla vielä pesasemassa muutaman maton lisää, kun kuivuvat tällä kelillä aikas haipakkaa
 
Samin yllytyshulluuskin tuli taas todistettua... Parmalla töissä oleva naapuri huuteli tuosta aidan yli keskiviikkona klo 21 aikaan, että lähtiskö Sami Sulkavan soutuun. Meni siinä varmaan 5 minuuttia miettiessä ja siitäkin suurin aika selvittäessä, että onko töistä mahdollista olla pois. Nimittäin soudun lähtö oli eilen illalla klo 17 Sulkavalla, jonne meiltä on sentään liki 400 km matkaa  Nooh siinä kävi sitten niin, että Sami sai appiukon matkaseuraksi. Nimittäin isä on ollut itse aikoinaan Parman joukkueessa soutamassa saman soudun 4 kertaa ja halusi lähteä fiilistelemään ja huoltajaksi. Inaksen alle 5 tunnin oli Samin kirkkovenekunta tuon 60 km matkan soutanut. Kokemuksen lisäksi jäi matkasta muistoksi puolen tusinaa komeaa rakkoa kämmenissä ja kipeä takamus