Maanantaina karkasin töistä vähäsen, koska Annariina kera Fyran ja Duon poimi mut ja Jackyn kyytiin kohti Turkua, Hitti-Areenaa ja Elina Jänesniemen aksayksäriä. Tai siis meillä oli varattu 2 tuntia kolmelle koiralle. Meitä odottamassa oli noin 30 esteen kinkkinen rata. Siinä tuli oikeastaan kaikki tekniikat käytyä läpi. Tai siis ei me Jackyn kanssa IHAN loppuun asti päästy... Niin siis heti alkuun pitkäksi toviksi jysähdettiin 2-3 esteelle  Elinan tiukalla ohjaajan käskytyksellä saatiin homma kuiteskin sujumaan ja päästiin jatkamaan matkaa. Pöytä oli Jackyn mielestä ensin jännä, kun sitä ei olla nähtykään sitten viime kesän. Pian loikki sinne sitten jo iteksiinkin  Musta putki ei nyt tuottanut mitään ongelmia ja kontaktin ja keinun suorituksesta saatiin kehuja  Niin ja siis karhun meno oli jälleen ihan eri sfääreissä kuin Ehytillä...

Mulle tulee aina hetkeksi ihan hirvee aksamasennus noista kunnon koulutuksista. Siis miten voin olla niin huono ja miten mä olen voinut joskus saada Nickyn melkein kolmosiin... Sääliksi käy Jackya, kun töpeksin edessä, olen myöhässä, olen hätäinen ja vain murto-osan kerroista oikeaan aikaan oikeassa paikassa  Jacky oli ihan mielettömän hyvä, kun Elina vierestä käskytti mua, että tein oikein. Nooh siksi näissä pitää käydä, että joskus oppisi edes vähän paremmaksi ohjaajaksi  Mahdottoman hyödyllinen reissu meinaan oli taasen ja paljon purtavaa jäi myöhemmäksikin. Monta radan kohtaa pystyn treenaan kotona omillakin hypyillä, kun piha vielä sulaa lisää. Kiitos Elinalle mahtavasta koulutuksesta ja Anskulle seurasta!
 
Tiistaina jatkettiin aksan merkeissä. Ensin otin Loten ja Danielin kyytiin ja sitten vielä Anjan koirineen. TSAUn epiksiin kävi nyt tiemme. Siellä Jacky ei ole vielä ennen käynytkään. Ilmoitin Jackyn tekemään maksien mölliradan 2 kertaa. Maksit aloitti, joten Jackyn pääsi varsin pian lämppärilenkin jälkeen tosi toimiin. Alkuun lähti vähän hitaasti, mutta loppua kohti vauhti parani paljon. Puomille ohjasin vähän huolimattomasti ja niinpä hyppäsi sinne sivusta. En siis antanut tilaa oikaista linjaa putken jälkeen  Lopussa olinkin sitten pulassa, kun estevälit oli pitkät ja liki suoraan sai painattaa menemään. Ja karhuhan painatti  Toisella kerralla vauhtia löytyi lähdöstä asti. Ja nyt ei ollut sitten enää mitään tsäänssejä loppusuoralla, vaikka otin puomin kontaktilta noin 6 metrin etumatkan... Kääntyi kuitenkin putkeen älyttömän hienosti, mun huudellessa takaa käskyä. Tosin sitten teki putken kahteenkin kertaan, kun jäin sitä ekaa liian pitkäksi aikaa naatiskelemaan  Niin ja sitten sain karusti huomata, että oikeesti se ihan viiminenkin este pitää ohjata... Älyttömän tyytyväinen olen karhun asenteeseen tehdä. Radalla oli A sekä puomi ja muuri & pituus. Missään ei mitään ongelmaa ja kontaktit ihan superit. Tosi hyvä fiilis jäi kyllä!
 
Meidän koko seurueella meni tosi hyvin ja oltiin kovasti tyytyväisiä. Oikein hyvä reissu! Näitä lisää  Ainoa ongelma on se, että kotona olin taas vasta lähellä kymmentä ja himppasen kyllä rankoo nämä reissut heti alkuviikosta, kun se herätyskello kuitenkin uskollisesti joka aamu heti viiden jälkeen herättää...
 
Keskiviikkona lähdettiin heti töiden jälkeen Loten ja perhosten kanssa Kaikulan metsään lenkille. Kyllä siinä tiesi tarponeensa, kun lumi antoi sellaisen kymmenisen senttiä periksi joka askeleella. Kunnon lämmön sai ainakin pintaan. Koirillakin tuntui olevan toooosi kivaa ja Jackylla varsinkin jotain ihan extraenergiaa 
 
Illalla vaihdettiin lajia välillä agista tokoon. Prismalla käytiin Sirkan ja Anun kanssa treenaamassa. Anun tytöillä on ollut juoksu eikä olla muutenkaan pitkään aikaan nähty. Jackyn kanssa oli siis tavoite saada se pysymään jollain lailla nahoissan ja keskittymään mun kanssa tekemiseen. Nenä kävi ja piippaili, mutta keskittyikin kunnes... karkasi Mayn luo. Siinä kohtaa paloi käämi ja karhu rivakkaa vauhtia autoon jäähylle. Kai se oli syntyjä syviä miettinyt ihan kunnolla, koska uudella yrityksellä mulla oli oikein pätevä ja keskittyvä karhu taas  Jäävät hienot, vaikka ensin jäikin maahanmenon istumaan, koska istumista on viime aikoina treenattu. Kaukoissa taas ei meinannut malttaa istua vaan tippui maahan heti istumassa käytyään. Tämäkin sentään löytyi läheltä takaisin, mutta kauempaa ei noussut ollenkaan. Taidetaan ottaa tähän nyt palauttava sarja lähiaikoina. Paikallaolon teki Divan kanssa ja se oli hieno, vaikka lonkalle menikin. Ei kuitenkaan piipannut eikä vilkuillut muutenkaan Divan suuntaan. Että loppujen lopuksi saatiin aikaan paremmat tokotukset, mihin olin henkisesti varautunut
 
Torstaina toistettiin sama lenkki Loten kanssa, mutta nyt lisänä oli vielä kova vesisade. Jostain kumman syystä saatiin ihan rauhassa kulkea näkemättä ketään muita lenkkeilijöitä  Tokoilemaan piti mennä illalla, mutta päätettiin porukalla, että ollaan sokerista ja jätettiin väliin. Salilla kuiteskin käytiin Anjan kanssa.
 
Eilen karkasin taas töistä himppasen (onneksi on tunteja sisällä yli 70...). Käytin koirat lenkillä ja menin hetkeksi päikkäreille. Sitten taas vaihteeksi kohti Turkua. Matkalla vein pojat "mummulaan" hoitoon, kun Sami lähti työpaikan saunailtaan. Jokioisilla hypättiin Anjan kanssa Minnan kyytiin.  Pienen harhailun jälkeen löydettiin oikea paikka ja päästiin kuuntelemaan Lentsun luentoa tokon treenisuunnitelman teosta. Ai vitsi mitä ahaa-elämyksiä oli ilta täynnä. Taas tuli tästäkin aimo annos pureskeltavaa tulevien treenien varalle. Kiitos Lentsu jälleen ihan mielettömän hyvästä luennosta! Kiitos Minna ja Anja matkaseurasta! Himppasen oli väsynyt olo, kun ehdin kotiin. Ei tarvinnut paljon nukkumattia odotella.