Aamulla pärähti kello soimaan ihan liian aikaisin lauantaiaamuksi ja kieltämättä kävi jälleen hetken mielessä tämä harrastamisen järkevyys... Nooh koirat oli heti ihan innoissaan ja itsekin vähän heräilin aamulenkin aikana, joten ei muuta kuin Sami hereille myös ja auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja Ahveniston koulun pihalla pidettäviä agilitykisoja. Molemmat oli agiratoja ja ylituomarina toimi Leena Rantamäki-Lahtinen, mutta ensimmäisen radan oli suunnitellut ja arvosteli tuomariharjoittelija Henri Luomala. Meidän lähtönumero oli kolmas molemmilla radoilla.

Rata tuntui tosi mukavalle. Muutama hankalampi kohta, mutta aika helppo kuitenkin, vaikka siinä kentän laidalla monen kuulin radan vaikeutta tuskailevankin. Meidän onneksi alussa oli kaksi hyppyä ja putki liki suorassa linjassa, joten varaslähdön  kanssa ei tarvinnut olla ylenpalttisen huolissaan, koska nuo esteet Nicky olisi joka tapauksessa suorittanut. Tällä kertaa se ei kyllä varastanutkaan :o) Meno oli hyvää ja vauhdikasta, tosi kivanoloista. Sitten kolmanneksi viimeisenä esteenä oli puomi ja saatiin siitä ylösmenokontaktilta??? virhe. Tuomari oli tosi kauan miettinyt käden nostamista, mutta varovaisesti sen kuitenkin nostanut. Kentän laidan mielipide oli, että tuomio oli väärä, mutta ikävä kyllä täsä tapauksessa tuomarin sana on laki. Nyt siis se viimoinen nolla oli lähempänä kuin koskaan, koska aikaakin jäi 5,75. Tämä harmitti aika lailla, mutta koitin silti nollata pääni ennen seuraavaa starttia.

Sami oli taas pyöräilemässä ja tällä kertaa jopa eksymättä ;o) Sekin ehti paikalle ennen meidän toista rataa, joten saatiin kuvamateriaalia myös järkkärillä, kun Kuisman Tanja kuvasi videokameralla molemmat radat. Iso kiitos Tanjalle!

Toisella radalla toisena esteenä oli tiukka s-putki ja se vähän etukäteen arvelutti. Pelkäsin, että Nicky kääntyy putkesta takaisin, kun noita on aika vähän treenattu. Mitä vielä! Koitin kovasti kannustaa ja sehän ampui sieltä niin, että tuli taas PIKKASEN kiire. Onneksi seuraavana oli A-este, joka hidasti menoa sen verran, että ohjaajakin ehti taas mukaan.

 

Ja onhan tuo näemmä oppinut irtoamaankin jo. Hyvin otti pari suht linjassa ollutta hyppyä, kun jäin jälkeen. Sitten ohjaaja tsemppasi omaa vauhtiaan vähän liikaa ja töpeksi parit virheet. Kepeiltä Nicky tuli tokavikasta välistä ulos, kun lähdin liian aikaisin itse kiihdyttämään ja lopetin mene-mene-mene hokemisen. Vähänkö tyhmä!

Kuvassa olevalla hypyllä ohjaaja sitten töpeksi uudestaan. Tein putken jälkeen persjätön ennen hyppyä ja myöhästyin siinä hieman, jota lähdin paikkaamaan juoksemalla lujaa eteenpäin. Nicky jäi ihan mun taakse eikä päässyt enää ponnistamaan kunnolla ja rima tippui. Jälkiviisaana pitää todeta, että tyhmä ohjaaja, kun tuossa moista persjättöä lähti edes tekemään, kun loppusuora oli sen verran suora ilman ansoja, että se olisi ihan yhtä hyvin mennyt toiseltakin puolelta...

Loppusuoran keinu, pituus ja pari hyppyä kipitettiin vauhdilla (ohjaaja jäi taas liikaa...). Tältä radalta siis tuloksena 10 ja aikaa jäi 2,43. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja hyvin sain itseni koottua toiselle radalla ekan radan harmituksen jälkeen. Mieltä lämmitti myös se, että parikin ihmistä tuli kentän laidalta sanomaan, että onpa kiva nähdä pitkäkarvaisella colliella noin reipas vauhti ja iloinen asenne :o)

Rico pääsi sitten kanssa hommiin, kun kerran matkassa oli. Nickyn kisakirjaa odotellessa ei kukaan ollut lämppäriesteille, joten Rico pääsi menemään kepit pariin kertaan sekä muutaman minihypyn. Voi sitä riemua :o) Mulla oli edelleen Nickyn numerolappu taskun reunassa kiinni ja Rico oikeesti varmaan luuli kisanneensa. Sen verran polleena se lopuksi katseli ympärilleen, että kait kaikki näki päivän parhaan suorituksen. On se niin suloinen pappa-koira :o)))

Huomenna sitten seuraa kisaraportin osa 2, kunhan on oman seuran kisat kisattu ja työvuoro siellä hoidettu.