Aamusta tein ensin vähän aikaa puutarhahommia, mutta iltapäivän puolella oli taas niin kuuma, että oli paaaaljon mukavampi vain makoilla nurtsilla välillä auringossa, välillä varjossa :o) Pahin porotus, kun alkoi laantumaan, niin sen verran otin itseäni niskasta kiinni, että kävin pesemässä sen yhden maton, mikä eilen vielä jäi.

Pitkä aikaa on ollut harkinnassa mennä sopivana kesäiltana Elonkiertoon ilta-auringon aikaan ja kameran kera tietenkin ;o) Ja tosiaan niille blogin lukijoille tiedoksi, jotka eivät tuota Elonkiertoa tiedä, niin se on Jokioisille rakennettu maatalauden esittelypuisto. Siellä on eläimiä, vanhoja koneita ja erinäisiä viljelmiä näytillä. Eihän siellä toki koirat saisi irti kulkea, mutta illalla myöhemmin rikon lakia sen verran, kun siellä ei enää ketään muita ole. Molemmat pojat ovat siellä käyneet ihan pennusta, joten nuihin eläimiinkin suhtautuvat häntää huiskauttamalla aitauksien ohi kulkiessaan. Paikka on aivan ihana ja siksi meillä niin paljon sieltä kuviakin on :o)

Tänään ei olisi parempi ilma voinut olla. Päivällä puhaltanut tuuli tyyntyi täysin ja taivas oli aivan pilvetön. Siis enemmän kuin täydellistä lähteä vangitsemaan kuviin ilta-auringon säteet. Paljon tulikin kuvia taas räpsittyä ja paljon laitan niitä tänne blogiinkin, kun en osannut vähemmäksi satsia valkata. Päin vastoin vielä jäi vaikka kuinka monta, jotka olisin voinut laittaa. Sitä alueen tunnelmaa on ihan mahdoton itse kokematta kuviin vangita. Ja eläimillä on siellä niin mahtavat olot, että melkein kateeksi käy. Eipä varmaan paljon sen onnellisempia possujakaan ole kuin Elonkierron possut isossa autauksessaan, jossa pääsevät ottamaan mutakylpyjä jne. Ovat vaan niin hurjan seurallisia, ettei kuvia oikein saanut, kun tulivat ihan aitaan kiinni rapsuteltaviksi.

Koirat kaiketi nauttivat tästä paikasta vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Sen päiväinen laulanta ainakin alkaa autossa jo muutama kilometri ennen, kun käännytään tietystä risteyksestä. Ja poislähteissä hidastuu molempien askel, mitä lähemmäksi autoa tullaan ja vielä nuuskitaan vähän hajuja täältä ja vähän hajuja tuolta

Aluetta kiertää hiekkapolku, mutta sen lisäksi me kuljetaan paljon pitkin poikin laitumien reunamilla. Myös pelloilla pääsee kulkemaan, mitään oleellista sotkematta, koska viljellyt läntit on suht pieniä ja erotettu toisistaan selvillä rouhokaistaleilla. Syksyisin eläinten lähdettyä talvisuojiinsa, sieltä vielä puretaan kaikki laitumet, joten koko syksyn ja talven pääsee kulkemaan ihan mistä vaan.

Lenkin lopuksi pysähdyttiin vielä pitkäksi toviksi apilaniitylle nauttimaan Suomen kesän kauneudesta. Tällä niityllä pojat talvella kirmaavat lumessa ihan sekopäinä ja nyt poseeraten apiloiden seassa.

Rico on aika lailla väsymätön linssilude, mutta Nicky meinaa jossain vaiheessa kyllästyä. Tosin se on fiksu koira siinä, että myös se tulee aina hakemaan kuvauspalkkion, vaikka Rico olisikin poseerannut ;o) Kahdessa viimisessä kuvassa kuvastuu selvästi Nickyn mielipide pitkään jatkuneesta kuvauksesta. Ensin se koitti piiloutua viljojen sekaan ja kun ei se auttanut, niin antoi kuvattavaksi peräpään ;o)

Olihan mahtava kesäpäivä jälleen, jonka kruunasi vielä mahtavampi iltalenkki. Nyt voikin mennä nukkumaan ja palata vielä unessakin tuonne ihanien niittyjen keskelle :o)