Tänään olin sopinut Iiriksen kanssa meneväni kuvaamaan pientä Nemo-shelttiä, 8,5 viikkoa. Olin jo ajoissa treffipaikalla, joten siinä oli hyvää aikaa tehdä Nickyn kanssa pienet treenaukset. Siellä oli sellainen puuhäkkyräkin, josta sain viritettyä toko-hypyn. Juu ja se löyty taas :o) Muutaman kerran juostiin ees taas esteen yli hurjasti riekkuen ja sieltä se sit taas löyty. Jee! Myös muuten meni ihan ok. Pientä epävarmuutta joissakin liikkeissä satunnaisesti, mutta niiden en anna nyt häiritä. Monethan tekee niin, että edellisellä viikolla ennen kisoja ei treenata juuri yhtään, mutta meille se tapa ei sovi. Jotenkin Nickyn vire tippuu heti, jos ollaan pidempään tokottamatta. Virittely käy paljon helpommin säännöllisellä tekemisellä, joten näin toimitaan :o)

Sitten saapui paikalle Nemo. Voi jestas miten suloinen ja reipas pentunen se on. Eikä ihan helpota meikäläisen pentukuumetta tuo niin kovasti collieta muistuttava pieni luontokappale. Vilkas vipeltäjä Nemo on ja mennä painatti Nickyn vanavedessä menemään julmettua kenguruloikkaa.

Eihän nuiden yhteiskuvasta tullut mitään ennenkuin käskytin Nickyn maahan. Jos Nicky oli seisomassa tai istumassa, niin tuntui että Nemo on vieressä ihan minimaalisen kokoinen, eikä edes erotu kuvasta.

Viereisessä metsikössä käytiin kanssa vähän sammalmättäällä poseeraamassa. Polku oli sen verran mutkainen, että siitä en onnistunut saamaan kuvaa, kun pojat mennä viipottivat peräkanaa ja Nemo niin tärkeänä ison pojan perässä :o) Nicky kun jäi haistelemaan jotakin, niin Nemo jäi odottamaan ja teki hurjan juoksuryntäyksen Nickyä vastaan ja taas jatkettiin yhtä matkaa.

Kiitos Iiris seurasta ja että sain kuvailla Nemoa :o)

Illalla vielä ennen lenkille lähtöä kokeiltiin kotona hyppy. Juu ja löytyi sen kotonakin nyt :o) Olis vaan pitänyt aikaisemmin hokata tuo syy. Ennen olen mennyt ite siitä jotenkin lukkoon ja yrittänyt saada Nickyn hyppäämään ja vähän turhautunutkin. Nyt kun tiedän syyn, niin suhtautuminen on eri eikä Nickykään hämmenny mun käytöksestä. Oppia ikä kaikki... Sen jälkeen pidettiin vielä kapulabailut ja ne meni ihan superisti. Ahkeralla leikkimisellä kapulasta on vihdoin saatu siedettävä kapistus :o)

Tänään aamulla vannoin, että menen aikasin nukkumaan, kun olin ihan julmetun väsynyt, joten mitähän teen vielä tässä koneella. Hyvää Yötä blogin lukijoille!