Koskahan tämä kaikki epäonni loppuu? Tai itse asiassa alkaa tosissaan pelottaa, että mitä vielä on tulossa...
Nicky astui Vilma-tyttösen tasan 4 viikkoa ennen kuolemaansa. Nämä pennut olivat siis minullekin vielä edellisiäkin tärkeämmät iskän muistot. Kaikki meni hyvin ja ultra näytti Vilman olevan tukevasti kantavana ja pentujen arvioitu määrä 4-6.
Ensimmäisen astuksen mukaan laskettu aika olisi ollut 8.1. ja viimeisen mukaan 13.1. Lämmöt sahaili ja Vilman ruokahalu väheni viime viikon aikana, kuten asiaan yleensä kuuluukin. Mikään ei siis antanut viitteitä, että jotain olisi pielessä. Tiistaina 12.1. Pia päätti viedä Vilman kontrolliultraan. Siellä selvisi, että ainoastaan 1 pentu viidestä oli enää elossa. Vilma kiidätettiin samoin tein leikkaukseen ja tosiaan, niiden neljän pelastamiseksi ei ollut enää mitään tehtävissä. Olivat pienet jo matkanneet iskän luo 
Soopeli poika, "pikku-Roope" oli hengissä ja pirteä oloinen. Vilma steriloitiin samalla ja oli tietenkin tokkurainen muutenkin leikkuun jäljiltä eikä oikein meinannyt ymmärtää, että mikä tollanen rääpäle on. Roope ei yleisestä reippaudestaan huolimatta tahtonut hoksata imemistä, vaikka ruiskulla annetun maidon kyllä nieli reippaasti. Pienen suhteen tehtiin kaikki, mikä järkevässä mittakaavassa oli mahdollista. Elämänliekki alkoi kuitenkin hiipua ke-to välisenä yönä. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin päästää Roopekin lähtemään iskän luo
Ei taas ihan riitä ymmärrys tähänkään... Minkä ihmeen takia Vilman oli sitten ylipäänsä tultava kantavaksi, kun nyt kaikki riistetään näin julmasti pois Omassa päässä pyörii se, että aiheuttiko Nickyn sairaus tämän. Siis tuossa astutuksen aikaanhan ei ollut minkäänmoista aavistusta Nickyn sairaudesta, mutta toki syöpä silloin elimistössä jo tuhojaan teki ja oli tehnyt...
Omassa päässä pyörii se, että aiheuttiko Nickyn sairaus tämän. Siis tuossa astutuksen aikaanhan ei ollut minkäänmoista aavistusta Nickyn sairaudesta, mutta toki syöpä silloin elimistössä jo tuhojaan teki ja oli tehnyt... Kiitos Pia tästä hienosti sujuneesta yhteistyöstä! Mä olen niin sanoinkuvaamattoman pahoillani Voimia Vilmalle ja teidän koko perheelle toipumiseen asiasta. Roopelle hyvää matkaa iskän luo, vie terveisiä. Pidäthän Nicky hyvää huolta pienistäsi. Lienee turha edes mainita, ettei kyynelille ole taas hetkeen loppua näkyvissä 
Voimia Vilmalle ja teidän koko perheelle toipumiseen asiasta. Roopelle hyvää matkaa iskän luo, vie terveisiä. Pidäthän Nicky hyvää huolta pienistäsi. Lienee turha edes mainita, ettei kyynelille ole taas hetkeen loppua näkyvissä "On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi."
