Viikonloppukin siinä taas oli ja meni. Lauantaina iltapäivällä lähdettiin oman sakin voimin Janakkalaan aksakisoihin. Meillä oli taas pari starttia ja tällä kertaa jopa niin päin, että aksarata ensin. Eipä siitä toki silti ole apua, jos ohjaajalta jää asenne tyystin kotiin  Aksarata oli 168m pitkä ja sen verran kimurantti, että tiesin heti meidän mahdollisuuden nollaan menneen jo ennen rataa. Tuolla ajatuksella radalle lähdettiin ihan liian löysänä ja huolimattomana, joten sain Jackyn ottamaan kiellon jo heti neljänneltä hypyltä. Tällä kertaa tämä uusittiin, koska niin oli helpompi jatkaa eteenpäin. Keinun meni hyvin, vaikka väärällä käskyllä sinne lähetinkin… Todella hyvin tuon ohjaajan huonon asenteen saa kyllä tarttumaan, kun Jacky jäi muun muassa keskellä A:n alastuloa katselemaan tuomaria ja heiluttamaan häntää. Siis oikeesti seisoi siinä A:n lappeella niin, että etutassut oli kontaktin puolella ja takatassut lähellä harjaa  Ilman muita virheitä selvittiin, mutta tuolla höntsäilyllä paloi aikaa turkasen paljon yli  Anteeksi Jacky 

Radan jälkeen olin itelleni tosi vihainen. Olis ehkä reilua olla reilu koiralle, koska mä se meidät kisoihin olen ilmoittanut, eikä Jacky  Olen jotenkin niin pahalla mielellä, että mietin jo koko aksaamisen lopettamista. Onneksi tollaset ajatukset karisee aika nopsaan
 
Toinen rata oli hypäri. Sen rakentamista katsellessa siinä kehänlaidalla todettiin, että molemmat lauantain radat oli oikein vimpan päälle sellasia, jossa korostui mini-medi ja maksikoirien väliset erot. Siis kun tuomari ei yhtään muuta esteiden linjoja. Ohjaus, jonka pienen koiran kanssa pystyi tekemään ei olisi ilman törmäämistä onnistunut maksin kanssa. Sitten taas se ohjaus, joka maksin kanssa oli järkevä, toi esille ansoja ihan eri lailla. Tämä siis tällainen huomio tällä kertaa. Varmaan osalla radoista homma on juuri toisinpäin… Hypärillä Jacky otti ihka ekan vitosen kepeiltä ikinä. Laidalla haukahti koira ja lopetti kepit, kun jäi sitä kuuntelemaan. Hiukan tätä hämmästelin, kun aina aksakentän laidalla haukkuu koiria eikä ole siitä ennenkään välittänyt. Radan jälkeen selvisi, että haukkuja oli musta collienarttu. Voi mun pientä karhua! Pongasi lassien haukun sieltä muiden haukkumisten seasta. Meille siis toiset lassiet on KOVA häiriö tokon lisäksi aksassa  Nooh mutta hylkäykseen päättyi tämä rata. Kolme putken suuta rinnakkain, joista vasemmasta sisään ja keskeltä ulos. Siitä piti jatkaa kahden toisiaan hyvin lähellä olleen putken välistä matkaa, mutta Jacky päätti ottaa yhden putken vielä. Loppurata sen jälkeen meni hyvin ja kaikkiaan tällä radalla meillä molemmilla oli kovasti paljon parempi asenne kuin ensimmäisellä

 

Kotiin kerettyä tuli Lotelta viesti, että lenkille? Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä  Papan jätin kotiin, kun oli jo ollut aksamaskottina mukana. Niinpä sitten Daniel ja Jacky saivat painaa Hunnarin metsässä menemään meidän turistessa maailmaa jälleen paremmaksi paikaksi. Kiitos paljon pääntuuletuslenkistä
 
Eilen oltiin Anskun ja jengin kanssa pitkällä peltolenkillä Elonkierrossa. Tai pappa jäi täältäkin kotiin, kun tuo lenkki on jo vähän turhan pitkä sille. Jackylla ja Fyralla oli vissiin ollut ihan hurja ikävä toisiaan. Siihen malliin sateli pusuja ja piti kirmata pitkin poikin peltoja  Ilmeistä päätellen niillä oli tooooosi kivaa! Kun meitä vielä hemmotteli oikein kaunis syyspäivä, niin piti toki kamerakin raahata mukaan. Tässä muutama syyskuvia Elonkierrosta
 
Mä sitten tykkään kuvata soopelia collieta sänkipellolla
 
Me ollaan Bestikset
 
Miljoonaa ristiin rastiin.
 
Ja painia kans.
 
Fyra söpöilee Ossin kanssa.
 
Possutkin painatti menemään oikein vauhdilla mutarallia.
 
Kiitos kovasti jengiläiset. Ihana lenkki!
 
Lenkin jälkeen otettiin vielä parkissa Jackyn ja Fyran kanssa paikallaolo. Ja taas tuo karhu pentele nousi istumaan jo ennen kuin ehdin kunnolla piiloon  Siis ei itku sen kanssa! Tää nyt ei ole yhtään kiva keksintö just ennen kisoja  Käskin takas ja uusinnalla ok. Illalla koitettiin samaa vielä kotona Samin ollessa ”vahtina”. Taas nousi mun oltua alle 10 sek piilossa. Sami komensi takaisin ja mä jatkoin normisti loppuun aikomani ajan ja sitten palkka kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Uusinnalla taas ok. Treenattiin muuta välillä ja otin vielä 4 min paikallaolon niin, että olin näkyvissä. Siinä ei ongelmaa. En ymmärrä! Epävarmalta ei millään muotoa vaikuta. Onko siis vaan keksinyt moisen saadakseen mun huomion? Ota tuosta selvää! Nyt ei voi ennen kisaa muuta kuin laittaa vahti passiin, joka käskee noustessa takas ja toivoa parasta keskiviikkona…
 
Illalla kävin vielä avustavana sutenöörinä kaiman luona, kun laitettiin lassien siemeniä itämään. Toivottavasti Irokon-kennelissä on marraskuussa pieniä vadelmatassuja
 
Tälle viikolle kalenteri on buukattu taas vähän turhan täyteen. En yhtään ymmärrä kuka sitä oikein käy täyttelemässä  Ilmoittautuessa kaikkiin juttuihin ajatus tuntuu kovin hyvältä ja kivalta, mutta sitten kun on koko viikon työpäivän lisäksi jotain muutakin, niin on se aika rankkaa. Kattellaas siis millanen päivitys perjantaina seuraa ylibuukatun viikon jäljiltä…