Aamulla uskaltauduin viimein lääkärin näyttämään tätä 2½ kuukautta vaivannutta kyynärpäätä. Hyvä oli, kun menin, koska jännetulehdus on siihen iskenyt :o( Nyt koitetaan lääkekuurilla rauhoittaa pahinta tulehdusta pois ja sitten loppuviikosta pistetään kortisonia. Käsi on koko lailla pois pelistä nyt, mutta onneksi koirien kanssa pystyy lenkkeilemään ja treenaamaankin, kun jalat pelaa ja toinen käsi ;o)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Iltapäivällä treenattiin ruutua pitkästä aikaa, kun tuossa aidan takana oleva kaupungin nurmikaistele oli vihdoin vähän kohmeessa. Ensin otettiin molempien kanssa vauhdilla ruutuun ja nopea stoppi –treeniä. Nopea stoppi onnistui kyllä, mutta vauhti ruutuun ei ollut nopein mahdollinen. Kohmeiselta tuntunut nurmikko alkoi aika pian tassuttelun seurauksena vettyä liejuksi ja se söi vauhtia. Nickyn kanssa otin lisäksi vaikeamman puolen lopun seuraamaan tuloa, joka nyt tosi pienellä avulla jo ja lähtee myös ruudusta tulemaan tosi hyvin.

 

Nopea meno alustalle oli myös molempien ohjelmassa. Rico osaa tämän ihan tosi hyvin ja oikeesti syöksyy alustalle. Tätä sitten käytin taas hyväksi tyyliin nopeammalle palkka ja johan oppi Nickykin sinne syöksymään ;o) Nickyn kanssa vielä sivulletuloja ja Rico sai tehdä agilityn keppejä molemmin puolin. Nickyn kanssa aion mennä illalla aksatreeneihin kädestä huolimatta. Täytyy laittaa vaan tiukka sidos ja anteeksipyyntö kavereille, kun en voi kantaa esteitä :o(

 

Piiiitkästä aikaa paistoi aurinko, joten lähdettiin äitin kanssa Elonkiertoon lenkille. Kamerakin oli pakko ottaa mukaan, ettei se vallan hyydy käyttämättömyyteen. Kyllä huomasi pojistakin, että kaikki ilo otettiin irti kauniista säästä :o) Kunnon lämmittelyn jälkeen pojat saivat taas juosta hakemassa namia mun ja äitin välillä.

 

 

Tämä ei vielä Nickylle riittänyt vaan jatkoi omaa irroitteluaan :o) Hämäryys alkaa laskeutua jo heti kolmen perästä, joten ihan ei enää kameran tarkkuus riittänyt tuon kirmaajan matkassa, mutta kuvien epätarkkuudesta huolimatta niistä selvinnee, kuinka kivaa voi koiranpojalla ihan yssikseenkin olla ;o)

 

 

Lopputulos oli kieli pitkällä läähättävä koira, joka lopuksi kellahti kierimisen päätteeksi huilimaan :o)

 

 

Ricolle riitti jo tässä vaiheessa lenkkiä vähän rauhallisempi jolkottelu kohti autoa.

 

 

Illan aksatreeneissä oli vuorossa MM-kisojen maxien yksilö agilityrata. Neljäntenä esteenä oleva A vaihdettiin puomiksi. Muuten rata tehtiin esteelle 14 asti. Nicky teki hypyt tänään medi korkeudella, kun jo revitteli Elonkierrossa siihen tahtiin.

 

 

Ensin menin radan itse Nickyn kanssa ja kaikki meni hyvin, kunnes viimiseltä hypyltä "hyl" kun ohjaaja ohjasi koiran suoraan, vaikka hyppy piti ottaa takaa. Eipä jääty sitä hinkaamaan, kun oli niiiiiin mun moka. Seuraavan Nickyn vuoron menivät Anjan kanssa. Siis VAU! Se oli makeen näköistä menoa. Nyt Nicky meni kaikki estevälit laukalla eikä yhtään vilkuillut mua. Tuli radalta poiskin sellaisessa kontaktissa seuraten (siis ihan ilman käskyä!!!) että Anja taisi just saada itelleen toisenkin tokokoiran ;o) Lopuksi otin vielä Nickyn kanssa yksittäisiä esteitä ja intoa riitti, vaikka päiväkin oltiin jo touhuttu niitä näitä :o)

 

Itse asiassa otin Nickyn kanssa vähän seuraamista ja sivulletulojakin siinä luppoajalla. Ihan makeesti teki nyt. Päästiin tekemään seuraamisessa kaikki käännöksetkin ja meni varmaan paremmin kuin koskaan :o)) Treenien jälkeen käveltiin Annariinan kanssa vielä kotinurkissa kunnon jäähdyttelylenkki, jonne Rico ja Fyra pääsivät myös mukaan. Mulla on muuten aika naatti koira tuossa lattialla jaloissa BOT-takki päällä ;o) Kovaa on koirille tämä emännän sairasloma…