Eilen aamusella pakkasin koirat autoon ja ajelin porukoille. Sieltä otin äitin kyytiin ja jätin Ricon tilalle isän kaveriksi. Sitten ajettiin Jokioisille ja otettiin Jaffiina ja Anja kyytiin. Siitä sitten huristeltiin Halikkoon. Äiti jätettiin siskolleen ja Anjan kanssa jatkettiin Ehyt-areenalle Anette Lindellin ohjaukseen aksaamaan. Oltiin sopivan hyvissä ajoin paikalla, että ehdittiin käydä koirien kanssa kunnon lämppärilenkki viereisellä golf-kentällä.
Meillä oli puko-ryhmä kasassa, kun myös Rokka-koikkeri ja Reiska-beussi saapuivat paikalle Anette oli meille kehitellyt mukavan kinkkisen 23 esteen radan. Ehyt-areena on aika pieni tila ja siis täysin huonelämpöinen eli kuumahan siellä tuli. Jackyn mielestä seinät oli kovin lähellä, kun nehän voi koska vaan kaatua pienen colliepojan päälle Myös nurkassa peiliä vasten ollut A aiheutti kummastusta kaikille koirille, kun luulivat kai itseään peilistä katsoessaan, että joku tulee A:lla vastaan Saatiin taas hurjan paljon hyviä vinkkejä Talvesta tykkään kovin, mutta aksan kohdalla kesää odotellessa, että pääsee ulos kunnolla treenaamaan.
Aksan jälkeen käytiin uudestaan golf-kentällä jäähdyttelylenkillä ja kunnon lenkki tehtiinkin. Sitten vielä tädin luo kahville ja mehulle. Niin ja pitihän sitä matkalla poiketa shoppailemaankin Isä oli lenkittänyt Ricon ja hyvä niin, koska kauaa ei ehditty kotona olemaan, kun tuli vieraita. Kyllä olin taas niiiiiiin ylpeä pojista Rico sai katsella portin takaa, kun ei varsinkaan lapsista niin välitä, mutta Jacky hurmasi lapset ihan täysin, kun kantoi sohvalle palloaan yhä uudestaan
Tänään puuhastelin kotihommien parissa ja iltapäivällä Anskun ja jengin kanssa Elonkiertoon. Kamerankin roudasin mukaan, vaikka pilvinen päivä olikin. Luonto on vaan niin kerta kaikkisen kaunis, että halusin sitä hitusen saada talteen.
Niin paljon on tullut painoa lumesta puun oksille, että niitä kaartuu polun yli ristiin rastiin
Tämän peltopolun saa liki joka kerta raivata uudelleen.
Niiiiiiiiiin Kaunista!
Tämä puu on nyt kyllä unohtanut syksyllä jotakin…
Kun muistaisin keväällä seurata, miten toimii lehtiensä kanssa.
Lucas ja ”lisäkivekset”
Fyra vaanii Ossin kanssa Jackya.
Pappa oli vallan hymyilevällä tuulella, kun pääsi taas kaverilenkille mukaan
Alkaa karhu pikku hiljaa kasvattaa karvojaan.
Ensin Jacky kurkkii lumikasasta
sitten molemmat pojat
ja koko Linikkalanpellon jengi
Sitten päätettiin ottaa vielä Jackysta ja Fyrasta kaverikuva. Fyran mielestä tilaisuus oli mitä parhain pusutteluun, kun Jacky oli käsketty paikoilleen eikä päässyt karkuun
Noin miljoonan pusun jälkeen sitten maltettiin sekunti
Kiitos kaverit erinomaisen mukavasta viikonlopusta! Tämän jälkeen jaksaa taas arkea ahertaa