Viime viikolla joku päivä nappasin lenkin jälkeen kameran kaulaan ja kiikutin pojat läheiselle kivelle pihlajan katveeseen kuvaamista varten.

Sitten päädyin vielä kotipihalla ottamaan muutaman omena-kuvan omenapuun juurella. Ihana syksy, vaikka puolikarvaiset (pohjavillattomat) koirat vähän kuvaamishaluja hillitseekin.

Lauantaina oli oman seuran ihkaekat rallytokokisat ja pitihän niihin sitten Jackyn kanssakin osallistua. Siis en koskaan kuunaan ikuna ole näin vähällä treenaamisella mihinkään kisoihin mennyt. Tässä kohtaa olin lievän seurakaverien painostuksen uhri ja niin meidän nimi löytyi lähtölistalta. ALOkasluokan rata.

Rallytokon alokasluokassa koira on remmissä koko suorituksen ajan ja se tuottaa kyllä meille Jackyn kanssa eniten tuskaa. Koira joka on nyt kisannut tokossa jo kauan irti eikä koskaan treenata remmi kaulassa, on vähän sitä mieltä, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun on remmissä. No mä olen sitten vielä pahempi, kun en tiedä mihin sen remmin käsissäni sulloisin ja miten pitelisin. Niinpä nytkin saatiin -4 pistettä taluttimen takia. -5 pistettä meni erinäisten ohjaajan pikku virheiden takia ja saldoksi jäi 91/100 pistettä ja ensimmäinen tulos.

Ei tämä laji nyt edelleenkään ihan vakuuttanut… Onhan siellä ylemmissä luokissa sitten vaikeampia tehtäviä, mutta kaikki on kuitenkin jokseenkin ohjaajan jaloissa nysväämistä. Rataantutustutaan tuomarin johdolla ensin ja sitten on vielä omaa tutustumisaikaa vaikka kuinka paljon. Onhan siinä kaikin puolin laitettu toki virallisiin kisoihin menemisen kynnys matalalle. Kattellaan nyt, minkä verran me tän lajin parissa jaksetaan puuhastella.

Kisoissa meni koko päivä hommissa ja sitten viimeisenä olleessa alokasluokassa kisaten. Kisojen jälkeen lähdettiin Eijan ja Tuksun kanssa Elonkiertoon lenkille. Ketään muuta ei ollut paikalla, joten koirat sai painaa sydämensä kyllyydestä pitkin peltoja. Ja kyllä Micky ja Tuksu sitten painoivatkin menemään Jackyn jolkotellessa mukana kolmantena pyöränä. Näyttivät niiiiiiiin onnellisilta viilettäessään. Aurinko vaan alkoi jo painua mailleen eikä valo enää tahtonut riittää kuviin.

Eilen treffattiin Eijan kanssa ensin salilla. Otin pojat autoon mukaan ja jatkettiin siitä suoraan Ypäjälle Poutalan kanssa sienimetälle. Niin on vaan ollut kuivaa, että nyt olisi saanut kuivattuja suppiksia helposti ilman kuivaamisen vaivaa. Sadetta odotellessa ja sitten uudestaan. Toki tästäkin kerrasta jo sain säilöttyä etikkasieniä. Hirvikärpäsiäkään ei pongattu kuin 1 per lärvi.

Tänään oli toinen kerta joogaa. Suuhteellisen notkeana itseäni olen pitänyt läskistä huolimatta, mutta kyllä jotenkin nyt tuli olo, että rautakangelle taidan ennemmin olla sukua… Myös päälläseisontaa olisi ollut ohjelmassa ja sen olisin kyllä fyysisesti ja teknisesti voinut tehdä, mutta henkinen kantti petti, kun pelkäsin kaatuvani yli. Ope sitten neuvoi kotona treenaamaan nurkassa. Ihania kokonaisvaltaisia venytyksiä tehtiin jälleen ja keskittymis- & rentoutumisharjoituksista tykkään erityisesti.