Kyllä vaan meinasi karista (ja karisikin…) positiivinen ajattelu muutamaankin kertaan tässä viikon kuluessa. Vettä, vettä vettä vettä. Jopas oli mukava lähteä tänään aamusella lenkille, kun oli kuiva keli ja pieni pakkanen. Koiratkin kierivät maassa sydämensä kyllyydestä, kun eihän sitä märällä ole voinut tehdä ;o) Joka päivä ollaan kelistä huolimatta kuitenkin tehty pitkä lenkki mun töiden jälkeen ja sen perään treenattu pihalla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämän viikon treenit ovat ulkona koostuneet hyppynoudosta, seuraamisesta, sivulletuloista, liikkeestä istumisesta, luoksetuloista, agilitykepeistä, paikallaoloista ja TUNNARISTA. En taida uskaltaa edes sanoa, että nyt näyttää meidän tunnari hyvältä taas :o) Enpä jaksa tässä sen tarkemmin paneutua meidän treeneihin sen suhteen, mutta eipä ole vääriä enää noussut ja tekee todella tarkasti töitä, vaikka väärät ja oma olisi lähes kiinni toisissaan. Loppuun otetaan yleensä pelkkä piilotetun oman etsiminen ja sen kanssa sitten kunnon bileet ja pitämisharjoitus samalla.

 

Iltasella on jo pimeetä niin kovin aikasin, joten toinen treenisessio on pidetty sisällä. Siihen on kuulunut heiluttamista, kaukoja, laatikkoa, jumppapalloa, keksimistä, metskun nostoa, alustaa jne. Kyllä sitä sisälläkin pystyy aika lailla kaikkea tekemään, kun vaan käyttää mielikuvitusta ;o)

 

Tänään pääsin töistä vähän aikasemmin ja lähdettiin Anskun ja koko Linikkalan pellon jengin kanssa lenkille täällä kotonurkissa. Pitkästä aikaa oli ihan koko jengi koossa, kun Duokin pääsi ekaa kertaa leikkauksensa jälkeen mukaan. Kierrettiin nämä lähimetsät ja soramonttu, jotta koirat saivat olla mahdollisimman paljon vapaana. Voi sitä menoa ja meininkiä, mitä kuuden koiran enemmän ja vähemmän järkevä sakki saa aikaan. Kiitos kovasti seurasta :o)

 

Huomenna sitten suunnataan Lietoon aksaamaan. Siitä raporttia tuonnempana.