Tänään kimppatokoiltiin neljän ohjaajan voimin linja-autoaseman takana. Kävin tekemässä ruudun valmiiksi ja sinne pitkästä aikaa alustan sijasta namikupin ennen kuin otin Nickyä autosta. Eipä meinannut poika millään tajuta, missä ruutu on, kun ei olla sitä hetkeen otettu ja pimeässä & tummassa maassa ei merkit näkyneet kunnolla. Sitten kun lähti edes sinne päin, niin iski nenän maahan ja selvästi mielessään ajatteli tunnaria… Sattumalta löysi ruutuun ja siitäkös lamppu syttyi :o) Otettiin muutamia toistoja ja sitten ruudun loppua varsinkin vaikeammalle puolelle niin, että lähdin juoksemaan karkuun kutsun jälkeen. Vauhtia saatiin kivasti näin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Luoksetulon pysäytykset otin yksitellen eli ensin seisominen ja seuraavalla maahanmenoa. Pysähdykset oli hyvät, mutta heti alkoi myös ennakointi. Loppuun otin pari suoraa karkuun juosten. Tosin ennakointi oli aika pientä ja tuli itse asiassa aika tasaista vauhtia kaiken aikaa, mutta kylläkin ravilla eikä laukalla. Seuraamista otettiin myös ja pienen alkuhapuilun jälkeen se oli hyvää ja istumiset napakoita. Alun hapuilu on täysin ohjaajaperäistä. Nimittäin jostain syystä lähden ”oudossa” paikassa ihan hurjan varovasti tunnustellen liikkeelle ja tietty Nicky alkaa ihmetellä.

 

Paikalla makuu oli noin 5 min ja se oli Nickyllä jälleen hyvä :o). Siihen saatiin ihan mukavasti häiriötäkin lenkkeilijöistä, lähellä haukkuvasta koirasta, kirkonkelloista jne. Tunnari olikin sitten mielenkiintoinen. Jos aluksi sekoitti ruudun tunnariin, niin nyt koitti lähteä ”oman” sijasta ruutuun… Kävin viemässä väärät kapulat Nickyn näkemättä paikoilleen ja sitten Annariina vei oman sinne joukkoon kisanomaisesti. Ei kyllä ollut Nickyllä aluksi aavistustakaan mitä pitäisi tehdä ja vaikka annoin apuja, niin vanha tuttu epävarmuus palasi ja lopulta kapuloille löydettyään haisteli kyllä ja omankin nosti, mutta toi väärän. Toisella väärät siirrettiin tosi lähelle toisiaan ja oma selvästi niistä erilleen. Taas Annariina vei oman ja nyt Nicky tiesi kyllä heti, mistä on kysymys. Ensin koski pariin väärään, mutta toi oman kuitenkin reippaasti ja siitäkö bileet alkoi :o) Nyt siis selvisi tämän suhteen, että on kovin kovin häiriöherkkä liike meille. Tätä pitäis nyt alkaa PALJON ottamaan eri paikoissa ja niin, että joku muu kuin minä vie sen oman mahdollisimman usein. Tämä siis työn alle :o)

 

Rico pääsi aina välillä tekemään omia juttujaan ja sitten Annariina toi paikalle myös mun toisen tokokoiran Lucaksen. Voi sitä piänen miähen riemua, kun pitkästä aikaa nähtiin ja treenattiin. Otin ihka ekan kerran (Annariina on siis sen kyllä opettanut) Lucaksen kanssa noutoa. Hirmuinen touhu oli päällä ja kapula pariin kertaan hukkui heiton aikana, kun Lucas napotti niin tarkkaan mua eikä seurannut mihin kapula lentää. Saatiin homma kuitenkin toimimaan ja niin ylpeänä saparo vipattaen sain kapulan :o) Ruutu oli ihan Lucaksen bravuuri. Käytiin yhdessä viemässä nami kuppiin ja niinhän se sitten karkas sinne pariin kertaan :o) Luoksetulo oli normaalia Lucasta eli vauhtia ainakin sata :o) On se vaan niin mainio piäni miäs :o))

 

Kiitos kaverit treeniseurasta!