Kyllä taas tuli viikonloppuna harvinaisen selväksi, että toko on se mun ja Jackyn ykkösjuttu  Muutkin lajit on ihan kivoja, mutta tokossa on sitä jotain

Lauantaina heti aamusta jätin Ricon matkalla ”mummulaan” ja hain Anjan & Jaffin kyytiin. Suuntana meillä Turku ja Kupittaa, jonne oltiin ilmoittauduttu Lentsun järkkäämään tokopäivään. Ensin aloitettiin leikillä, jossa jokainen koirakko meni yksinään estradille ja yleisölle puhumatta piti esitellä itsensä ja koiransa niin, että yleisö osasi arvata koirakon kilpailuluokan ja koiran iän. Tähän piti ottaa 2 vapaavalintaista liikettä joiden välissä ei palkattu eli samalla tuli pieni palkkaamattomuustreeni heti alkuun. Hauska esittelyleikki, jossa Jackyn kanssa tehtiin avoimen kaukot ja luoksetulo. Molemmat onnistui teknisesti hyvin, mutta Jacky vähän turhan innoissaan haukahteli liikaa mun makuun.
 
Ensimmäisenä omana ongelmaa otettiin Jackyn kanssa noudon palautus. Se kun tykkää kyllä noutaa ja lähtee kapulalle iloisella laukalla, mutta yleensä takaisin päin tulee ravilla. Mun piti mielikuvissani kuvitella kapula palloksi ja vietiin se Jackyn kanssa yhdessä melkoisen matkan päähän kuin oltaisiin viety palkka ruutuun. Heh, tässä kohtaa olisin voinut vaikka vannoa, ettei tää voi auttaa... Vannomatta paras, koska Jacky ei ole ikinä, ei edes mun karkuun juoksulla, tuonut kapulaa niin lujaa kuin lauantaina  Taisi tulla kapulan kanssa jopa lujempaa kuin mitä meni kapulalle. Tästä tehtiin eri variaatioita ja aina vauhti yhtä hyvä. Vow!
 
Toisena omana ongelmana otettiin kaukojen vaihdot. Onneksi olen ollut laiska enkä ole istu-seiso-istu vaihtoa jaksanut vielä pahemmin hingata. Pieleen olis meinaan mennyt… Nyt mulla on toivottavasti selvillä miten työstän Jackylle nuo liikeradat kuntoon
 
Kimppaliikkeenä, vaikkakin jokainen koira yksitellen, tehtiin häiriöluoksetulo. Matkalla oli jos jotakin lelua, kippoa, kapulaa ja merkkiä. Ja ne oli siis ihan sillä linjalla, mitä koira juoksi. Maassa olevien häiriöiden lisäksi muut ohjaajat olivat kapeana kujana ja hyppivät ja hilluivat. Jacky pongasi loppumatkasta kirkkaan värisen lelun ja koska siihen hidasti vauhtia, niin ehti pongata myös kapulan. Sitä punnitsi kovasti mielessään, mutta malttoi tulla ilman kapulaa loppuun asti. Aika hyvin haltsasi ajatuksensa siinä, koska juuri ennen tätä oli Jackyn kanssa nimenomaan treenattu tuota noutoa  Toisella kertaa tuli jo ihan suoraan mitään katselematta. Viimeisenä vielä sellainen, jossa muut ohjaajat loivat painetta tuijottamalla koiraa oikein tiukasti. Eipä ollut Jackylle moisesta mitään häiriöö
 
Kimppaliikkeenä tehtiin myös kaukoja, jossa vahvistettiin nimenomaan asennossa pysymistä. Kaikki koirakot ringissä ja samaa liikettä ei saanut tehdä kuin edellinen koirakko. Oman koiran piti pysyä annetussa asennossa, kunnes pari seuraavaa oli tehnyt omansa. Yllättävän vaikeaa oli seurata kenen vuoro on milloinkin ja minkä liikkeen edellinen teki. Hauskaa kuitenkin oli ja kovasti joutuivat koiratkin keskittymään, kun ihan lähekkäin oltiin.
 
Sitte meillä oli tokopari 2011 –kilpailu. Porukka jaettiin 4x2 koirakon pareihin. Kunkin pari piti tehdä kimppaesitys jostakin tokoliikkeestä. Jackyn pariksi osui ihana bullmastiffi neiti Sylvi. Me valittiin liikkeestä seisominen. Jacky ja Sylvi pysähtyivät tismalleen samalla hetkellä ja olivat vielä katsoneet toisiaan pysähdyttyään. Niinpä Jacky ja Sylvi voittivat tämän ”kisan” kaikkien muiden parien antamilla yksimielisillä äänillä  Hyvä me!
 
Kolmantena omana ongelmana tsekattiin Jackyn paikallaoloa. Ensin tehtiin istuminen, joka oli toooosi hyvä. Olin siis ekan kerran koko ajan piilossa. Sen perään makuu, jossa taas jo jäädessä oli levoton ja mun tullessa takaisin kehään nousi nyt siinä vaiheessa istumaan  Tultiin siihen tulokseen, että väärä palkkaus tekee levottomuuden. Mähän pitkään tein niin, että Jacky sai juosta suoraan vapautuksesta pallolle. Jossakin vaiheessa aloin sen jättämään pois. Tyhmä minä! Eli tod.näk. toistoja väärällä palkalla oli vaan siinä kohtaa tullut Jackyn mielestä liikaa, kun alkoi levottomaksi ja nousemaan  Tämä tosiaan selittäisi sen , että on levoton nimenomaan mun perään eikä toisille koirille. Nyt palkka myös vaihdettiin kiihdyttävästä pallosta rauhoittavaan namiin. Ainakin nyt muutamalla toistolla näytti heti paljon paremmalta ja jäi myös skarppiin asentoon eikä lonkalla. Nyt vaan pitää muistaa, että Jackyn mielestä paikallaolon tarkoitus pitää olla se, että mä käyn viemässä namin sillä aikaan kun hän makoilee. Tällä edetään nyt ja katsotaan poistuuko ongelma.
 
Hurja määrä siis ehdittiin yhden päivän aikana treenata. Näiden omien juttujen lisäksi sain melkoisen määrän ideoita Jackyn kanssa treenaamisen muiden tekemisiä seuraamalla. Rankka, mutta niiiiiiiin antoisa päivä
 
Yön yli kotona ja eilen uudestaan samaan paikkaan kuin lauantaina. Nyt tosin ”vain” 1½ tunnin voi-evl kurssille, jota käydään kaikkiaan 3 kertaa. Ricokin pääsi tällä kertaa mukaan tärkeilemään  Aloitettiin luoksetulolla, jonka Jacky teki vielä avo-tyyliin, kun kerran avossa vielä kisataan. Stoppi vähän valui tällä kertaa ja sitten otettiin työn alle stopin jälkeinen elämä. Se kun on Jackylle selvästi vähän vaikeaa. Nyt pitää vaan tehdä kierron kautta paljon nopeita stoppeja ja siitä luokse, josta suorapalkka. Tähän ei nyt tällä kertaa sekoitettu maahanmenoa ollenkaan vaan tehdään sitä vielä ihan erillisenä.
 
Tunnarissa saatiin kehuja Jackyn erinomaisesta nenän käytöstä  Ekalla kertaa vaan kävi pieni nuoren ja kokemattoman koiran työtapaturma. Haistoi oman, mutta ei malttanut tarkistaa tarkemmin, joten nappasi vahingossa viereisen. Uudella lähetyksellä toi oman varmasti.
 
Seuraamisesta olin sitä mieltä ite, että ihan kamalaa. Lentsun mielestä taas Jackyn parasta seuraamista ikinä ja ollaan kuulemma menty valovuosi eteenpäin kevään yksäristä  Paikka ja ilme on kuulemma ihan kohdillaan. Mä vaan olen ihan tolkuttoman epävarma, kun en yhtään näe missä Jacky tulee (vai tuleeko..) ja totta kai se näkyy mun olemuksesta ja heijastuu koiraankin  Oikealle käännökset oli huonoja, mutta sekin johtui vain mun hätäilystä. Käännyn liian nopsaan ja arvaamatta, jolloin Jacky tosi helposti ajautuu väärälle puolelle ja on ihan ihmeissään. Ja taas kun vähän miettii, niin tosiaan se meidän seuraaminen on niissä kokeissa nollaksi menneissä seuraamisissa kaatunut nimenomaan oikealle käännökseen, jonka jälkeen on pakka mennyt sekaisin. Niinkin pienellä jutulla korjaantui tämä, kuin mun pienellä hidastamisella ja pään kääntämisellä. Voi kun nyt muistaisin! Lisäksi tarviin apurin kuvaamaan videokameralla meidän seuraamisen, että näen oikeesti sen olevan parempaa nyt ja alan luottamaan koiraani
 
Loppuun vielä paikallamakuu. Jätin kupin mennessäni ja jäin hetkeksi kupin taakse seisomaan ja sen jälkeen poistuin piiloon. Vähän oli päätään käännellyt, mutta ei mennyt edes lonkalle ja oli yleisilmeeltään rauhallinen koko ajan
 
Mahtavat treenit hyvässä seurassa aurinkoisessa Turussa  Monen eri ihmisen toko-opissa olen ollut ja monia hyviä neuvoja saanut, mutta kyllä Lentsu on täysin PRO. Hänen koulutustyyli ja systeemit sopii täysin yksiin mun ajatusmaailman kanssa ja tuntuu sopivan ihan yhtä hyvin myös mun koirille. Onneksi Kupittaalle ajaa vain hiukan reilun tunnin meiltä  Kiitos Lentsulle tosi paljon viikonlopun tokotuksista ja muille molempien päivien koirakoille seurasta
 
Illalla tehtiin vielä kotopihalla tunnari pariin kertaan. Meni molempiin suuntiin hyvällä laukalla, haisteli hyvin ja toi äärettömän varmana oman. Hyvä Jacky! Sisällä treenattiin taas vähän metskun nostoa. Siinä sivulletulo kapula suussa tuntuu olevan Jackylle kovin vaikea, joten sitä pitää nyt varovasti työstää pikku hiljaa eteenpäin. Ottaa kapulan kuitenkin jo reippaasti suuhun ja liikkuu sen kanssa  Lisäksi tehtiin muutaman kerran istu-seiso-istu vaihtoa. Siinäkin alkaa idea hahmottua, mutta tosi helposti Jacky istahtaa seisomasta takaisin ennen käskyä. Eli tästä treenilistalle seisomassa pysyminen.
 
Niin mahtava tokoviikonlioppu kyllä oli, että näitä voisi olla PALJON useamminkin