Aamupäivällä ehdin jo kirota koko näyttelytouhun, kun kuulin Nickyn kilpailijat Liettuasta. Tuntui olevan mahdoton tehtävä. Epäusko olikin melkoinen puolen päivän aikaan, kun sain puhelun, että Nicky oli paras uros, sai sertin ja oli vielä rotunsa paras 
Tästä hyvästä saa nyt nimen eteen lisätä tittelin Liettuan valio (LT MVA). Jestas kun olen onnellinen! Tuo Liettua kun on sen verran kaukana, ettei sinne ihan helposti tule matkoja tehtyä. Kiitos Päivi ja Satu ihan tuhannesta mun mussukan hyvästä huolenpidosta ja hienosta händlauksesta. Ihan tarkkaan en vielä tiedä kotiutuuko Nicky yöllä vai vasta huomenna aamupäivällä. Ryhmäkehiin matkalaiset eivät jääneet, kun ajomatkaa Tallinnaan kertyy Vilnasta ihan kiitettävästi.
Tuon uutisen jälkeen oli hymy herkässä jatkaa Noomi-projektin parissa. Tää siis oli sellasen juttu, että sain Anulta heinäkuussa viestin, että olenko Nickyn kanssa menossa tokon piirinmestaruustokoihin. No en ollut, kun tämä reissu oli tiedossa ja muutenkin evl:n liikkeiden opiskelu on vielä liian vaiheessa. Seuraava kysymys sitten olikin, että menenkö Noomin kanssa, kun Anulla on äiti ja tytär molemmat samassa luokassa. Tovin mietittyäni suostuin.
Tässä viimeisen 1½ viikon aikana olen treenannut Noomin kanssa kertaalleen koko evl:n läpi, jotta Anun käyttämät käskyt ja liikkeiden valmistelut saatiin taottua mun päähän. Tänään sitten oli h-hetki. Hiukan oli Noomi ja Diva molemmat ihmeissään, kun vielä oltiin peräkkäisillä numeroilla. Mut olen kyllä kovin tyytyväinen meidän kisaan Saatiin pisteitä 234 (paikalla istuminen nollille) eikä mikään yksilöliike nollaantunut. Hieno kokemus päästä korkkaamaan evl näin. Kynnys Nickyn kanssa menemiseen pieneni kummasti. Kiitos Anu, kun luotit pienen punaisen mun käsiin ja Kiitos pieni punainen Noomi evl-kisakokemuksesta
Saatiin pisteitä 234 (paikalla istuminen nollille) eikä mikään yksilöliike nollaantunut. Hieno kokemus päästä korkkaamaan evl näin. Kynnys Nickyn kanssa menemiseen pieneni kummasti. Kiitos Anu, kun luotit pienen punaisen mun käsiin ja Kiitos pieni punainen Noomi evl-kisakokemuksesta Kisojen jälkeen lähdettiin Anskun ja jengin kanssa Latovainioon lenkille. Just lähteissä alkoi satamaan ihan kaatamalla ja jätin kameran suosiolla kotiin. Puolet matkasta satoi niin, ettei pyyhkijöiden teho meinannut riittää. Onneksi kuurot ovat kovin paikallisia ja koko lenkki päästiin ihan kuivina. Oli kyllä ihan super-ajoitus, koska sade alkoi, kun pakattiin koiria takaisin autoon kotiin lähtiessä.
Viime lenkistä on hetki aikaa ja sen kyllä huomasi. Jacky ja Fyra olivat ihan onnesta soikeena jälleennäkemisestä 
Juoksivat, juoksivat ja juoksivat ja kun sitä ei enää jaksanut, niin sitten vielä jatkettiin painimisen merkeissä soramontulla. Jackyn turkissa tuli jotain parin kuution verran santaa kotiin…
Juoksivat, juoksivat ja juoksivat ja kun sitä ei enää jaksanut, niin sitten vielä jatkettiin painimisen merkeissä soramontulla. Jackyn turkissa tuli jotain parin kuution verran santaa kotiin…Nyt odottelen tietoa, että menenkö nukkumaan vai kökinkö hereillä odottelemassa Nickyn hakemista ABC:n pihalta.
