Vappuaattona lähdettiin jälleen ajelemaan. Tällä kertaa käytiin jossain Kirkkonummen huudeilla ja ajeltiin takaisin päin teitä, joita ei olla taidettu koskaan ennen ajaa. Siis kunnon maakuntamatkailua. Matkalla poikettiin lenkille kivan golf-kentän maisemiin. Kännykällä piti vappukuva räpsästä, vaikka muutenkin pilvisen päivän ilta alkoi jo hämärtää.

Vapunpäivä vietettiin lähestulkoon kokonaan ulkona. Mylläsin pihahommien kimpussa poikien toimiessa apureina. Paljon saatiinkin aikaan. Iltapäivällä käytiin vielä kaverilenkillä Elonkierrossa käppänätyttöjen ja cairnneidon kanssa. Illalla oltiin kaikki  varsin valmista sakkia nukkumaan. Tiistain tokokokeen tunnelmissa otin vielä yhden kuvan.

Lauantaina hoidin erinäisiä asioita ja vein haudalle orvokit ym. Poikien kanssa käyttiin Riihivalkamassa lenkillä. Sami oli rogaining-kisoissa. Sitten tuli puhelu kesken kisan ja heti tiesin, että jotain on sattunut. No niin oli, kun oksa oli lyönyt suoraan silmään. Pääsi onneksi aika nopsaan sieltä kotiin ja samoin tein lähdettiin polille. Silmässä iso haava sarveiskalvossa. Seuraavana päivänä huomasin, että mukaan oli annettu tippoja, jotka sisälsivät kortisonia. Siis silmässä olevaan haavaan!?! Ei ihme, ettei mitään muutosta parempaan tapahtunut ennen kuin maanantaina silmälääkäri määräsi kokonaan toiset lääkkeet. Onneksi näyttää siltä, että selvittiin isolla säikähdyksellä tällä kertaa. Tippakuuri toki jatkuu ja seuraavat 3kk silmän kanssa pitää olla tarkkana, ettei tule mitään uutta tölväsyä, mutta pysyvää haittaa ei pitäisi jäädä. Melkoista touhua tää urheilijan vaimon elämäkin on. Millon saa liotella nahat irronneita jalkapohjia, millon autella polvioperaatioiden jälkeen ja sitten vähän silmätippoja väliin. Tahdon mää silti ♥

Sunnuntaina tokoiltiin nuorten koirien tokoringin parissa ja Leiviskän Marin opissa. Tällä kerta oltiin Forssassa, niin ei tarvinnut edes ajella mihinkään. Mickyn kanssa pähkittiin ensin luoksetuloa. Tekee ihan älyttömän hyvät stopit, mutta ennakoi hurjasti ja sitten koko luoksetulo muuttuu vähän löysäksi suoranakin tehtynä. Saatiin tähän paljonkin hyviä vinkkejä kokeiltavaksi. Tässä muutama Sannan ottama kuva, joissa siis kaikissa tavalla tai toisella treenataan luoksetuloa.

Toisena asiana katottiin meidän ohjatun suuntien tilannetta. Hyvin Micky jo suunnat osaa, mutta vähän turhan jyrkästi kääntyy merkiltä. Jatketaan siis treeniä tämän suhteen, mutta koitetaan muistaa, ettei ne kaaret ole kuitenkaan se itse liike, josta pisteitä jaetaan. Tehtiin myös kimppatreeninä paikallaolot ja häiriötä. Tein sekä istumisen että paikkamakuun ja olin molemmissa piilossa. Makuussa oli kääntynyt lonkalle, mutta muuten ihan paikoillaan ja rauhallinen. Häiriötreeneissä oli tosi hyvin kuulolla ja teki vaan yhden mokan. On se tosi taitava pieni karhunen.

Maanantaina taas paimennettiin. Enkä voi kuin jälleen huokaista, kuinka vaikeaa se voikaan olla. Tuli tuossa ajatuksena mieleen vertailla tokoon sen verran, että on se toko vaan helppoa, kun vie esim.  ruudun ja ohjatun kapulat kentälle valmiiksi, niin ne on ja pysyy siellä. Toisin kuin lampaat, jotka hyvinkin saattavat poistua paikalta, jos niille selkänsä kääntää tai ei muuten ole hereillä koko ajan.

Tehtiin ensin pyörössä molempien kanssa flänkkitreeniä. On se vaikea sijoittua oikein ja vaatia koiralta riittävää etäisyyttä sekä kunnon stoppia tasapainossa. Oli toki kiva nähdä, kun Micky teki koutsin kanssa oikein tosi hyvin. Vika on siis jälleen kerran vain ja ainoastaan ohjauksessa... Mutta kyllä me tääkin vielä aiotaan oppia. Toisena treeninä tehtiin poispäinajoa pellolla. Se on edistynyt sitten viime kesän hurjasti. Kumpikin pojista pysyy tosi hyvällä linjalla lampaiden takana ja taaplaa tasaisella vauhdilla. Nyt pystyn jo jäämään useita metrejä taakse ja silti homma toimii.

Siihen olen enemmän kuin hurjan tyytyväinen, että pojat pystyvät keskittymään tooooosi pitkään treeniin ja kestävät myös palautetta, jos menee liiaksi härvellykseksi. Kyllä niillä siis ihan oikeaa paimennusviettiä on vielä aika hyvinkin jäljellä, koska tuossa juuri kulkee yleensä se raja. Se on niin kauan kivaa, kun saa oman päänsä mukaan lampaita juoksutella (yleensä enemmän saalisvietillä) mutta kun aletaan vaatia hommaan ehdottomia pysähdyksiä, suuntakäskyjä jne jne ja tehdään hommaan kestoa, niin eipä se sitten välttämättä enää kiinnostakaan. Soisin useammankin paimenkoiran omistajan tutustuvan lajiin sen verran, että vähän aukeaisi kuinka vaativaa se on. Valitettavasti olen nyt useamman kerran törmännyt väheksyvään asenteeseen kuinka sitten aletaan paimentamaan, jos koirasta ei muihin lajeihin ole ja toisaalta myös siihen, että yhden käynnin perusteella hehkutetaan koiran olevan tosi hyvä. Ei se tokokoirakaan pelkällä istumisella ja maahanmenolla kovin pitkälle pääse tai aksakoira parin putken suorittamisella…

Eilen käytiin Mickyn kanssa Loimaalla doboilemassa. Jokioisilta hypättiin Eijan ja Tuksun kyytiin. Taas kyllä nauratti tuo ruskea-valkoinen parivaljakko, kun ne on niiiiiiiin kamuja keskenään. Me ollaan kerran ennenkin Mickyn kanssa lajia kokeiltu ja se(kin) on kyllä ihan Mickyn juttu. Sen mielestä pallon päällä keikkuminen on vallan siistiä. No joutuipa siinä ohjaajakin ihan kivasti jumppaamaan. Tässä muutama Eijan räpsimä kuva touhusta.

Tänään käytiin tavoitetokoilemassa kentällä. Jackyn kanssa tehtiin zetaa ja kyllä se tosiaan kokeessa oli ihan työtapaturma, koska nyt ei ollut mitään ongelmia tehdä asentoja oikein. Kokeilin myös luoksetulon stopissa, että mitenkä reagoi jos palaan suullisen käskyyn, mutta kyllä se vaan käsimerkillä on parempi. Sitten tehtiin vielä pieni kokeilu uusien sääntöjen EVL:ään tulevan nouto-hyppyhässäkän suhteen. En uskaltanut tässä vaiheessa ottaa stoppia kierron jälkeen vaan käskytin suoraan noutamaan ja Jackyn ilme oli hetken aika epätoivoinen, kun luuli mun pyytävät tuomaan sitä kiertotötsää. Hyvin se kyllä ideasta kiinni pääsi, mutta enempää en uskalla kokeilla ennen kuin saan viisaammilta neuvoa. Ja tää oli Jackyn mielestä ihan liian lyhyt treenisetti, kun koitti vaan jäädä kentälle hengailemaan, vaikka mä lähdin pallon kanssa autolle.

Mickyn kanssa tehtiin noudon palautuksia kierron kautta tavallisella puukapulalla, tunnarilla ja metallilla. Onnistuttiin kaikilla. Siis sillä metallillakin, vaikka ei ole koskaan ennen tehty pidempää matkaa sillä. Tunnari on edelleen aikas ällö, kun sen hiekkakentältä suuhunsa poimii, mutta nyt sen kanssa voi sentään jo tulla sivulle asti. Pieni pätkä seuruuta, jossa ilme ihan super. Ja loppuun vielä liikkeestä istumista, kun se jätettiin kokonaan sivuun hyvissä ajoin ennen koetta. Micky istuu luonnostaan vahvasti taaksepäin, mutta tässä koitan opettaa uutta tekniikkaa eteenpäin istumisesta, jotta liikkeestä tulee vähän nopeampi. Olipas kivat hyvänmielen treenit.