Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
(Markus Bäckström)
======================================================
Eilen olin tähänastisen elämäni kovimman paikan edessä. Ei voi pieni ihminen elämän tarkoitusta ymmärtää 
Nicky liukastui tiistaina kotona ja kaatui ihan vatsalleen. Oli koko yön levoton ja kipuisen oloinen. Aamulla sitä tunnustelin ja huomasin vatsan olevan turvonnut ja pinkeä. Luulin vielä tässä vaiheessa tämän johtuvan kaatumisesta. Päästiin heti aamusta oman lääkärimme vastaanotolle, jossa karu totuus alkoi paljastua. Eläinlääkäri katsoi vatsaa ultralla ja pienellä alueella näkyi paljon epämääräistä massaa.
Nicky oli tapansa mukaan reipas ja niin kiltti, että röntgen saatiin vaivattomasti otettua ilman rauhoitusta. Enpä enää tässä vaiheessa paljon toivoa elätellyt, mutta silti röntgenkuvien näkeminen taululla oli melkoinen shokki. Koko vatsan alue oli epämääräisen massan peitossa niin, että edes mitään suolia ei näkynyt. Ja sitten se vielä pahempi eli keuhkokuva. Keuhkoissa useita pienen perunan kokoisi pesäkkeitä.
Ja juu, ei ole näin huonossa kunnossa oleva koira sen vertaa oireillut, että mitään olisi ennen edellisyön kipuilua huomannut. Myös lääkäri totesi koiran olevan VIELÄ hyväkuntoinen. Kuten yllä olevasta voi päätellä, ei tuollaisen jälkeen ole mitään ennustetta. Raskain mielin teimme sen kaikista raskaimman päätöksen. Nicky sai olla aivan minussa kiinni loppuun asti, kuten varjon lailla minua koko elämänsä seurasi.
Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot… toivottavasti jossakin vaiheessa. Nyt kyyneliä on liikaa ja sydän liian täynnä tuskaa ymmärtää…
Suunnattomasti ikävöiden ja kaivaten
Johanna, Sami, Rico ja poikasi Jacky
