Kupittaa kutsui viimistä kertaa tällä erää. Jo matkalla sanoin kaimalle, ettei hyvältä näytä… Uroksen lemmenhuolet ja treenaaminen kun on lievästi sanottuna mahdoton yhdistelmä  Meidän nurkissa nyt on selvästi menossa oikein kunnon juoksurypäs. Nickyn aivojen paikalla normaalisti olevat 2 hernettä on valuneet palleihin ja kestää aikansa, että palautuvat oikeaan paikkaan… Sekin on jännä ilmiö, että kun Nicky on astunut nartun, niin syö ihan älyttömän hyvin, mutta kun sulotuoksut tulevat jostakin tietämättömästä paikasta, niin ei pysty millään syömään. Namit kelpaa, mutta nekin vähän närppien eli lähinnä syö ne velvollisuudesta eikä tosiaan niistä palkkaannu

Viimeisen kerran aiheena oli kertaus leikkimielisten kisojen merkeissä. Suoritettavana oli kolme eri ”rataa”. Ekalla radalla oli peruutus ja siitä kaukot, metsku, luoksetulo pysähdyksineen, merkille lähetys ja ruutu. Pointtina koiran ohjattavuus eli ohjaajan askeleet laskettiin ja ne koitettiin saada minimiin. Seuraavalla radalla harjoiteltiin mahdollisimman vähiä käskyjä. Liikkeinä seuraaminen, liikkeestä seisominen ja istuminen, temppu, tunnari ja peruutus merkkitörppöjen läpi. Ja viimisellä radalla ratkaiseva tekijä oli nopeus; ruudun loppuosa, liikkeestä maahan, luoksetulon loppuosa, kiertäminen ja ruutuun lähetys. Viimeinen rata meni meiltä näistä parhaiten. Muissa Nicky tarvitsi tosi paljon apuja. Tuntu, että se vallan unohti välillä, mitä oli edes tekemässä. Sikäli tämä oli meidän tilanteessa oikein hyvä harjoitus, kun koirat ei todellakaan tajunneet edes tokoa tekevänsä

 

Lopuksi käytiin kunkin ongelmia läpi. Nooh meillä olis voinu käydä ihan kaikkia liikkeitä läpi  mutta tänään valittiin ohjattavuuden treenaaminen. Nythän Nicky jo jollain lailla irtoaa, kun lähtee perusasennosta, mutta siirtyminen pisteeseen A ja sieltä uudella käskyllä pisteeseen B on hankalaa. Tähän saatiin hyviä vinkkejä ja tätä on sopiva nyt treenata Nickyn tässäkin mielentilassa, kun siinä ei periaatteessa voi tehdä virheitä eikä ainakaan mikään varsinainen liike kärsi. Nickykin selvästi vähän skarppasi, kun tuli ihan uusi juttu

 

Kiitos treeniryhmä ja ennen kaikkea Lentsu! Mahtava kurssi ja paljon tuli uutta pohdittavaa koiran kanssa puuhasteluun  Kiitos kaimalle matkaseurasta. Mennen tullen tuli näillä reissuilla maailma ainakin hitusen paremmaksi paikaksi, kun rupateltiin asiat kohdalleen

 

Jacky oli mukana ja sen kanssa puuhastelin jälleen Nickyn tauoilla. Mun kovin hauska ja innokas penneli  Ja Rico oli taas illan ”kuninkaana”  En tiedä montako kertaa oli jo kinkkua syönyt, mutta kerran sitä vielä kerjäsi, kun menin hakemaan. Ja sai toki…

 

Huomenna onkin edessä pakkaaminen ja Nickyn loppu kuntoon laittaminen. Seuraava blogitus tuleekin sitten vasta Pärnun kuulumisten merkeissä ensi viikolla