No aloitetaan tämäkin blogitus säästä… Voi moro, mikä keli on ollut koko viikon Ihan hirveen liukasta, vesisadetta ja nyt kun jäät on osin kokonaan sulaneet, niin kuraa joka paikassa Montako kertaa lienenkään sanonut, kuinka paljon ennemmin ottaisin metrin lunta ja -20 pakkasta? Ei Suomen talvi kuulu olla tällanen viikkoo ennen Joulua
Karhulla alkaa vissiin pikku hiljaa naismurheet helpottaa ja ne pari hernettä taitavat olla paluusuunnassa kohti oikeaa paikkaa taas Maanantaina aksassa jaksoi keskittyä oikein yllättävän hyvin Saatiin taas treenata ”valvovan silmän alla” kivaa noin 20 esteen hyppyrataa. Nyt Jacky kesti persjätön keppien päässä sekä lähti hyvin mukaan jaakotukseen Toisin sanoen taisin onnistua kerrankin ajoituksessa Kesällä Dogitiimin kursseilla useamman kerran Anun kanssa puhuttiin ja kokeiltiinkin Jackylle hiljaista ohjausta. Siis että mä pidän turpani kiinni turhan höpötyksestä. Olen sitä nyt pikku hiljaa treenannut ja kuinka vaikeaa voikaan tällasen muutenkin vaitonaisen ihmisen olla hiljaa Mutta vitsi kun Jacky menee hienosti, kun en turhia huutele. Se tuntu hyvältä ja kuulemma näytti myös Siinä oli sitten syyspuolen aksat. Kiitos kamut tästä ja tammikuussa sitten taas
Tiistaina ja keskiviikkona lähdettiin Anjan ja koirien kanssa liukkautta pakoon Hunnarille. Siellä olikin hyvä lenkkeillä Tiistaina tehtiin lenkin ohessa mäkikävelyt ja muut metsätreenit sekä keskiviikkona Jacky ja Jaffi harjoittelivat peruuttamista ylämäkeen. Ihana katsoa koiria, kun koko sydämestään nauttivat metsässä vapaana olosta ja ennen kaikkea noista metsätreeneistä Siellä tulee aina itsekin niiiiin hyvälle tuulelle
Eilen en ehtinyt koirien kanssa kuin pienet lenkit kotonurkissa, kun olin itse hieronnassa, töissä illalla palaverissa sekä kaupassa. Tänään puuhattiin kotipihalla lenkin jälkeen, kun ei ole enää niin liukasta. Ilta meneekin taas lähinnä koti- ja jouluhommien parissa. Olipas tapahtumaköyhä viikko No toisaalta koko syksy oli niin kiireinen, että ehkäpä ihan hyvä näin.