Tänään oli pojilla Piira-päivä. Ajettiin heti aamusta Halikkoon ja ensin käsittelyyn pääsi Nicky. Kummasti se siihen pötkölleen rauhoittui, vaikka pikkusen tuntui olevan aamuvirtaa… Lantiosta löytyi ihan pieni jumi, mikä aukesi helposti. Lapojen seutu olikin sitten pahempi. Nicky on tässä viimisen 1½ kk:n sisällä rajumman hepulijuoksentelunsa jälkeen pari kertaa illalla vähän nilkuttanut vasenta etujalkaa, mutta aamulla kaikki on taas ollut kunnossa. Ilmeisesti etujalka on lavan paikkeilta venähtänyt jossakin tiukassa kurvissa. Nickyn lavat olivat nimittäin eri korkeudella ja niskarangassakin pieni mutka. Kipeäkin kohta selvästi oli, koska sitä käsiteltäessä Nicky kierähti selälleen. Paikka saatiin ihan hyvin auki ja nyt syötän vielä kuurin nokkos-kalkkivalmistetta vahvistamaan kudoksia. Onneksi onnahtelulle löytyi kuitenkin syy, niin ei tarvii sitäkään sen enempää miettiä :o)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tuli myös puhe Nickyn emän heikkoon kuntoon menneistä ranteista sekä siitä, että samaa ongelmaa on lievempänä muillakin koirilla Nickyn suvussa. Nickyn ranteet on vielä jämäkät, mutta Leenan mukaan nivelet on ylipäänsä vähän löysät (ilmankos tuo koira menee vaikka solmuun…). Nyt tehdään varmisteluna niin, että kylmän ajan agilitytreeneissä maneesissa laitan Nickylle molempiin ranteisiin coban-sidokset tukemaan. Nimittäin tuollainen lämmittämättömän maneesin hiekka on pakkasella ihan älyttömän kylmää ja lisäksi pehmeää ja upottavaa. Tämä siis varotoimenpiteenä, ettei Nickyn ranteisiin tulisikaan mitään löysyyttä.

 

Rico pääsi seuraavaksi nautiskelemaan. Siis todellakin tuo papparainen nautiskeli koko rahan edestä ;o) Ricolla ei ollut mitään jumeja missään :o))) Ainoastaan pientä vanhan koiran jäykkyyttä, mutta ei mitään muuta :o))) Ai että olen tästä tilanteessa ihan älyttömän tyytyväinen. Kuitenkin on Lapin reissu pitkine automatkoinen ja tunturikiipeilyineen takana. Tosi hyvin Rico on kunnossa pysynyt, kun silloin ihan ekalla kerralla alkuvuodesta oli aika pahassa kunnossa eikä antanut kunnolla edes käsitellä. Lopuksi Rico nousi vähän pöllähtäneenä istumaan ja antoi muutaman pusun Leenalle kiitokseksi :o) Seuraavan kerran mennään tarkistamaan tilannetta molempien kanssa helmikuussa.   

 

Loppuillan pojat saavat makoilla BOT-takit päällä.