Tammikuun lopulla pojat pääsivät jälleen Tanjan Taikakäsien käsittelyyn. Tosi siisti homma, että Micky oli pysynyt suorassa ja paikat auki edellisen käynnin jälkeen. Onneksi sen ojaan tippumisen jälkeen päästiin niin pian käsittelyyn ja saatiin paikat kuntoon ja tässä välillä venyttelyillä tilanne on myös saatu pysymään hyvänä. Jacky onkin jo pitkään ollut "peruskunnossa" eli pientä normaalielämässä tulevaa jähmeyttä, mutta ei muuta.

Poutalan ja partasuiden kanssa kerettiin käymään pari pitkää & mukavaa lenkkiä uusissa maisemissa ennenkuin partaiseten juoksut alkoi. Nyt ne alkaa olla ohi ja uusia lenkkejä on jo suunnitteilla.

Töissä meillä oli tässä taannoin näin söpö vieras. Pienen hippaleikin jälkeen saatiin pikkuinen ämpäriin ja varaosamyyjä kävi kiikuttamassa sen jonkun matkan päähän metsään. Mitäpä sitä pienelle viattomalle hiirulaiselle muutakaan tekisi.

Helmikuun alussa oltiin Mickyn kanssa Loimaalla koirahierontakurssilla. Mukaan saatiin kattava materiaali aiheesta ja kokenut koirahieroja näytti kädestä pitäen miten juuri oman koiran kohdalla on parasta toimia. Eihän tuollaisella muutaman tunnin kurssilla nyt muuta opi kuin lähinnä tunnistamaan jumit jne. Tanja on edelleen se, joka pojat huoltaa, mutta josko tällä voisi vaikka vähän Tanjan duunia jeesiä. Mukava päivä meillä ainakin oli.

Anskun luona olen käynyt nyt pariin kertaan nuuskuttelemassa ihania länderivauvoja ♥ Tänään pojatkin pääsivät mukaan ja voi kuinka kiinnostuneita ne olivatkaan. Tällä kertaa vielä saivat tutustua aidan raosta. Pikkuinen länderineiti kyllä jo kovin topakkana Jackya pienellä tassullaan huiski ja häntä vipatti vimmatusti. Kovasti iloinen olen pennuista tykkäävistä pojistani ♥ Kuvissa pennut on noin 3 viikon ikäisiä.

Viime viikonloppuna olin Vantaalla Lena Dankerin rakenneluennolla. Tämä oli nyt 2-osa siihen, missä olin loppuvuodesta. Taas kyllä tykkäsin kovasti Lenan tyylistä puhua. Tosi ajatuksia herättävää ja suoraa keskustelua. Hyvä reissu loistavassa seurassa.

Pojat saivat tällaisen ihanan pehmoisen ja nimikoidun fleecepeiton. Kiitos Woollandia!

Ollaan me vähän treenailtukin, mutta tällä hetkellä lähes kaikki oma liikenevä aika menee äidin talon tyhentämisessä. Raskasta asiaa tekee edes hiukan helpommaksi tieto siitä, että talon lunastaa sisareni poika perheelleen eli se jää "omille". Enpä vaan osannut edes kuvitella, kuinka rankkaa on toisen tavaroita hävittää/myydä/antaa eteenpäin jne. Niiiiin paljon liittyy tunteitakin, kun kyseessä on myös oma lapsuudenkotini. Pakko on itseänsä kovettaa ja piiskata eteenpäin kyynelistä huolimatta, että homman saa edes joskus valmiiksi.