Jos oli paahtavan kuuma edellinen viikko, niin johan oli maanantaina kaikki toisin. Lämmintä puolet vähemmän kuin sunnuntaina ja siihen vesisade päälle.

Lähdin suoraan töiden jälkeen kentälle ja tein siellä lenkin poikien kanssa. Meni lämmittelylenkki siinä samalla. Nimittäin Vuorelan Lotta tuli toista kertaa kouluttamaan meitä  Valittiin radalta pari meille sopivaa pätkää, joita lähdettiin työstämään. Jackyn kanssa on sen verran paljon viime aikoina hinkattu pitkää pätkää, että nyt pitää taas muistaa ottaa paljon iloista ja lyhyttä kaikki onnistuu –treeniä. Sellaiset saatiin Lotan valvovan silmän alla juurikin aikaan  Pallopalkka koitetaan vaihtaa repimiseen ja mun pitää muistaa, etten sen kummemmin päätä etukäteen, missä kohtaa palkkaan, vaan palkka tulee vauhdista ja asenteesta. Oli kyllä taas ihan huippukiva koulutus! Fiilistä ei vähentänyt tippaakaan, että oltiin kirjaimellisesti uitettuja koiria sateen jälkeen..
Tiistaina jatkettiin aksan merkeissä Somerolla Aneten opissa. Jackyn kanssa jatkettiin samalla teemalla kuin maanantaina ja saatiin oikein hyviä pätkiä aikaan  Tarkkaa työtä tuo sälli kyllä tekee ja noudattaa tosi kuuliaisesti ohjausta. Jäin taas paikalle notkumaan myös seuraava ryhmää katselemaan.
Keskiviikkonakin piti aksata Palveluskoirien epiksissä, mutta se piti muiden kiireiden alla jättää pois ja ehkä ihan hyvä niin, että tulee huilipäiviäkin väliin. Illalla nosteltiin sitten kotona metallikapulaa ja tehtiin ihan älyttömän hieno tunnaritreeni  Ensin piilotin kerran pelkän oman, joka on tietty Jackylle jo ihan pala kakkua. Sen jälkeen toinen niin, että ”vieraat” oli kasassa ja oma piilossa suunnilleen samalla etäisyydellä kasasta kuin mikä kapuloiden etäisyys toisistaan on sitten valmiissa liikkeessä. Oma oli hyvin piilossa eikä karhu löytänyt sitä hyvästä työskentelystä huolimatta. Ja mitä tekee siinä vaiheessa: tulee iloisen takaisin mun luokse ilman kapulaa. Ei siis napannut mitä tahansa mukaansa siitä kasasta  Kehuin ja lähetin iloisesti uudelleen hakemaan ja nyt oma löytyi melkein heti. Tästäkös sitten bileet tulikin! Ai hitsi kun on makee fiilis, kun on saanut opin menemään perille
Torstaina sitten taas jo aksattiin ja nyt Anun ja DogiTiimin opissa  Anu oli tehnyt kivan hyppyradan, jota edelleen tehtiin Jackyn kanssa pätkissä ja saalispalkalla. Näiden treenien ehdoton huippu oli Jackyn ihan sairaan hieno keppien hakeminen vaikeasta kulmasta ja mun tehdessä vielä samalla takaleikkauksen  Iltasella käytiin Jackyn kanssa vielä tekemässä juoksulenkki.
Perjantaina aamulenkillä oli varsin hauska tapahtuma. Kirosin kauempaa, että joku saakelin irtokoira taas. Sit katoin uudestaan pariinkin kertaan ja totesin sen olevan Lucaksen. Ketään ihmisiä ei kuitenkaan näkynyt missään. Huusin Lucasta ja hämmästynyt leijona lähti oikein iloisena juoksemaan miljoonaa meidän luokse. Olis kyllä ollut kameran paikka tallentaa se ilme, kun toinen oli niiiiiiin onnellinen löytäessään meidät lenkkiseuraksi  Siinä sitten tovin mietin, että mitäs nyt ja päätin soittaa ja herättää Anskun. Uninen ääni vastasi ja oli ihan pihalla. Lucas oli siis ollut yötä Anskun porukoilla. Siinä sitten selvisi, että yleensä kovin aamu-uninen Lucas oli päättänyt lähteä omatoimiselle aamulenkille, kun ulko-ovi oli hetkeksi jäänyt raolleen. Saattelin poikien kanssa Lucaksen takaisin kotiin. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin
Töiden jälkeen kävin hakemassa Jaffin Jokioisilta. Tein koirien kanssa lenkin, pakkasin tavarat ja sitten haettiin Ansku ja Fyra kyytiin. Meillä oli Siuntiossa Alatalon Vapun kanssa toinen kerta hyppykoulutusta. Anja ei tällä kertaa päässyt mukaan, joten siksi Jaffi lähti mun messiin. Kyllä taas valkeni monta asiaa. Ei se hyppiminen käskytettynä todellakaan ole koiralle mikään helppo nakki  Tai siis kyllähän ne toki hyppii, mutta kuinka järkevästi ja oikein… Jacky oli nyt tihkusateessa paremmassa iskussa kuin edellisen kerran helteessä. Teki oikein hyvää työtä ja osasi hyvin hahmottaa ponnistuspaikan eri harjoituksissa. Leikki myös koko ajan hyvin ja olin kovin tyytyväinen myös itseeni, kun sain Vapulta kehuja, että leikitän Jackya just oikein  Kovin oli rauhallista sakkia kotiin päin ajaessa. Koirat väsyksissä pään käytöstä sekä fyysisestä suorittamisesta ja me ihmiset koirien kanssa hillumisesta. Ihan älyttömän kiva reissu taas  Vappu on niiiiiin PRO!