Pirre (Suvituikun Hippolyte) astutettiin Nickyllä joulukuussa 2008. Vuoden 2009 alku meni jännätessä, koska kyseinen yhdistelmä oli mun ISO unelma ja oli selvää, että mikäli kaikki menee hyvin ja pentuja syntyy, niin meille muuttaa yksi. Aamuyöllä 9.2. sain puhelun, että pennut alkaa syntyä ja riensin mukaan synnytykseen. Viimeisenä sitten syntyi se mun unelma eli Nickyn soopelipoika. Siellä niitä sitten tuhisi 6 uutta Suvituikkua tyytyväisenä tyytyväisen emän hoivissa. Seuraavat viikot liki asuin pentulaatikon äärellä, kunnes 4.4. Jacky-karhu muutti meille. Hyvin on ”unelman” paikan täyttänyt tuo kaikin puolin varsin mukavan oloinen penneli.

Huhtikuussa korkattiin Nicky kanssa tokossa voittajaluokka, jossa en itsekään ollut koskaan ennen kisannut. Ekasta kisasta hienosti 3-tulos, vaikka ohjaaja koitti jännityksessään koko ajan sabotoida koiransa tekemisiä. Toukokuussa kisattiin seuraavan kerran oman seuran kisoissa Forssassa ja sieltä sitten tulikin yllättäen hieno 1-tulos ja toinen sija sekä sen myötä siirto EVL:ään. Erilaisilla tehokursseilla käytiin tokon osalta myös pitkin vuotta. Agilityssa kisattiin vain 7 startin verran ja Piikkiön Juhannuskisoissa nousu 3-luokkaan oli todella lähellä tuloksella +0,25.
 
Näyttelykesä oli huikea. Nickyn kanssa harrastettiin ulkomaanmatkailuakin, joista joka reissusta saaliina uusi valionarvo. Kesäkuussa Pärnussä SERT ja VA-CA à CACIB --> EE MVA. Syyskuun alussa Nicky teki Päivin ja Satun kanssa reissun Liettuaan ja sieltä tuloksena ROP & SERT --> LT MVA. Marraskuun alussa pyörähdettiin vielä Latviassa hakemassa SERT & VA-CA --> LV & BALT MVA. Suomestakin saatiin ROP, 2xVSP sekä 5 muuta PU-sijaa. Näillä Suomesta saaduilla tuloksillaan Nicky oli vuoden pitkäkarvaisten näyttelyurosten 6.
 
Myös Jacky aloitti näytelmät ollen juuri 5 kk täytettyään pentunäyttelyssä ROP & RYP-2 ja siitä viikon päästä hienosti VSP. Eckeröstä irtosi vielä syyskuussa toinen ROP-pentu. Kaikkiaan Jacky sai KP:n 5 kertaa. Marraskuun pentunäyttelyssä olivat lisäksi hienosti BIS-4 pari Jaffiinan kanssa.
 
Rico oli terve ja hyväkuntoinen pappakoira koko vuoden ja kulki paljon nuorempien matkassa kannustamassa. Myös toko- ja aksatreeneissä Rico pääsi puuhastelemaan omia helpotettuja, mutta niin tärkeitä juttujaan. Joulukuussa pappa täytti jo 11 vuotta. Toivottavasti tuo ihanainen Rico-pappa on vielä ainakin pari vuotta meidän ilona.
 
Joulukuun 9. päivä meidän perheen elämään tuli iso musta aukko. Nicky alkoi edellisen päivän kaatumisen seurauksena oireilla yön aikana ja seuraavana päivänä selvisi lääkärissä karu totuus. Erittäin nopeasti ja ärhäkästi levinnyt syöpä oli ottanut vallan niin kovin rakkaasta Nickystä. Raskain mielin jouduin tekemään sen maailman raskaimman päätöksen ja päästämään Nickyn viimeiselle matkalle koiraenkeliksi. Sen jälkeen on päivät olleet surun ja kyynelien täyttämät ja tunti kerrallaan on koitettu mennä eteenpäin. Karulla tavalla tuli todettua lauseen ”koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän” –merkitys.
 
"Tänäkin iltana tuuli sinun nimeäs soi
Jokin varjoissa taas sinut mieleeni toi
Se vain nieltävä on kipu arkinen tää
Kun sun nimeäs soi tuuli, soi ikävää"
 
Suru on vielä sen verran kovasti läsnä, ettei juuri alkaneelle vuodelle osaa/uskalla asettaa mitään muita tavoitteita kuin terveyden niin 2 kuin 4 jalkaisille läheisille. Toiveita ja haaveitakin olen ajatuksiini koittanut saada ja yhden sellaisen toteutuessa meille tassuttaa uusi pieni karvainen ystävä vielä tämän vuoden aikana. Katsotaan sitten vuoden päästä, mitä tämä uuden vuosikymmenen ensimmäinen vuosi 2010 tuo tullessaan…