Viikonloppuna aina tsekkaan kalenterista seuraavan viikon ohjelman, että olis edes  jonkunlainen plään saada työ, vapaa-aika ja kotihommat kohtaamaan. Viime viikon osalta joku oli buukannut kalenterin aika lailla yli  Toki siitäkin selvittiin, mutta huh huh!

Maanantaina oltiin Jackyn kanssa jälleen DogiTiimin tokokurssilla. Nyt Jacky pysyi kyllä molemmat paikallaolot, mutta jotenkin levoton se kuitenkin on  Sitten leikittiin niin, että muut ohjaajat kuljeksivat siinä ympärillä. Ei häirinnyt Jackya mitenkään  Sivulletulon tarjoamiseen katsottiin vähän uusia variaatiota, kun tätä ollaan Jackyn kanssa aika paljon tehtykin. Kivat treenit! Kiitos Anu  Illalla käytiin vielä Anjan kanssa salilla rehkimässä.
 
Tiistaina Lotte toi mulle Danielin töihin. Kävin omien poikien + Danielin kanssa lenkin kotonurkissa ja sitten Ulla & Saku kyytiin ja kohti Ryttylää ja Vuorelan Lotan aksaa. Kas kummaa, kun perillä satoi taas aika lailla  Oltiin jo lämppärilenkin jälkeen aika lailla uitettuja. Nooh onneksi sade oli sentään treenin ajan vain tihkua. Taas kerran kävi ilmi, että ei mun koira aksassa ole mikään hidas. Sillä on vaan VÄHÄN huono ohjaaja  Kirmaan menemään silloin, kun pitäisi auttaa koiraa ja varmistaa, mutta silloin kun pitäisi luukuttaa kunnolla, niin jään odottamaan ja ihmettelemään. Lisäksi unohdan ihan liian usein katsoa koiraa. Argh! Opinkohan mä ikinä yhtään tätä lajia… Mutta tosiaan Jacky oli ihan sairaan hyvä ja nopea, kun mun rytmitykset saatiin kohdilleen  Kiva reissu jälleen! Kiitos Ulla & Saku seurasta ja Kiitos Lotte, kun luotit Danielin mun matkaan
 
Kotona ehdin pyörähtämään ja ottamaan pojat kyytiin, kun matka jatkui jo Latovainioon astutusavuksi. Sieltä ajoin suoraan Pukon kentälle rakentamaan kenttää kuntoon kisoja varten. Mun mielenrauhan takia otettiin myös paikallaolo vielä pariin kertaan ja kyllä Jacky nytkin pysyi, mutta… Tätä täytyy nyt pohtia ihan rauhassa. Nouto otettiin kanssa kertaalleen, mutta ei karhu nyt enää ole kapulaa palauttamassa liikkurille  Kiitos Minna avusta! Iltalenkin tein poikien kanssa samalla Pilvenmäen pimeydessä.
 
Keskiviikkona menin kentälle jo ajoissa vielä tekemään loppuja valmisteluja kisoihin. Koko päivän oli poutaa ja varsin kiva keli. Kisat alkoivat klo 17.30 ja kas kummaa, kun sade alkoi klo 17.20  Hirmuinen tuuli ja välillä ihan kaatosade  Kenttä kyllä jonkun aikaa imee vettä, mutta ei sitten enää tollaisia määriä. Niinpä meidän tokokisat muuttuivat aika lailla pian järvikisoiksi. Ollaan me Jackyn kanssakin sateessa treenattu kuin myös märässä maassa, mutta ei sentään järvessä  Aika lailla mietitytti, miten karhu mahtaa istua tai mennä maahan…
 
Avoimessa luokassa oli 5 koirakkoa, joista Jackyn vuoro viimeisenä.
 
Paikallaolo 10
Meni nyt älyttömän hyvin ja Jacky oli koko ajan ollut ihan rauhallinen. Siis siellä litimärässä maassa kunnon vesisateessa
 
Seuraaminen 7,5
Liikkeellelähtö vesilävestä, samoin eka pysähdys. Hyvää seuraamista Jackyksi ja varsinkin tuossa kelissä.
 
Liikkeestä maahan 9
Muuten hieno, mutta haukahti taas maahan mennessään...
 
Luoksetulo 0
Kovassa tuulessa ja sateessa Jacky ei ilmeisesti kuullut jättökäskyä, koska oli lähtenyt hipsimään perään juuri sen näköisenä, että mitähän nyt piti tehdä. Otin kuitenkin stopin ja loppuasennon ja ne hyvät.
 
Liikkeestä seisominen 0
Tässä heijastui luoksetulon pieleen meno ja Jacky oli aika hämillinen. Nyt viimeistään olisi ohjaajan pitänyt antaa pysähdyskäsky riittävän selkeästi. Hipsi nimittäin perään tässäkin. Nollille menneen luoksetulon jälkeen olin jo päättänyt, että loppukisa mennään maksullisena treeninä. Siksi vähän harmittaa, etten tässä auttanut Jackya tarpeeksi.
 
Nouto 7
Tämän halusin kokeilla kamalien olosuhteiden takia. Hyvin karhu noutaa kuraisen kapulan vesilävestä  Hienoa! Perusasentoon tulo iljetti sen verran, että pisteet lähti siitä.
 
Kaukot 0
Liikkuri sanoi, että aloittakaa tästä, kun on vähän kuivempaa. Voi kai sen niinkin tulkita, jos siinä kohtaa ei ollut vettä kuin 3cm  Jacky meni hyvin maahan vedestä huolimatta  Ekalla käskyllä nousi kuitenkin seisomaan asti. Ja ihan sairaan hienona hissinä nousikin. Hieno karhu, vaikka ei tuo vielä avossa kuulukaan  Sain takaisin istumaan, mutta sen jälkeen kehuin (nolla) ja saatiin vielä hieno maahan-istu-maahan sarja.
 
Hyppy 0
Nyt Jacky inhotti jo tosissaan tulla perusasentoon sinne liejuun. Autoin kovasti ja hyppäsi hyvin. Ei halunnut istua myöskään esteen takana. Istui kuitenkin parilla käskyllä ja tästä sai taas kehut (nolla) ja sai hypätä takaisin ilman lopun perusasentoa.
 
Kokonaisvaikutus 8
Siksi tästä näinkin hyvä, että kuulemma kannustin koiraa hyvin vaikeissa olosuhteissa
 
Yhteensä avo 0-tulos 85 pisteellä.
 
Ennen tätä koetta en tiennyt, että tokossa voi olla yhtä hyvä nolla kuin aksassa hylly  Jackylla oli koko kisan ajan tosi kiva ilme ja teki todella parhaansa siinä säässä ja yritti kaikkensa, vaikka kuinka inhotti. Ihan loistava asenne! Me oltiin niiiiin tiimi siellä kehässä  Tää kisa oli loppupisteitä huolimatta asenteeltaan ihan paras. Ja se on mahtava juttu, että olosuhteille ei voi mitään, mutta omalle asenteelleen halutessaan voi ja nyt kävi just niin
 
Torstaina Anja poimi meidät Jackyn kanssa sekä Anskun ja Fyran kyytiin ja ajettiin Siuntioon Alatalon Vapun motivointiklinikalle. Leikin kuulemma Jackyn kanssa muuten hyvin, mutta... en osaa pitää oikeaa jännitettä, ”vaadin” liikaa, en leiki tarpeeksi intensiivisesti ja jään liikaa junnaan paikoilleen… Ihan vaan toisen kerran saman viikon aikana sain kuulla, että mulla on hyvä koira, mutta sen ohjaaja on meidän tiimin heikompi lenkki  Näinhän se on ja paljon parempi näin päin. Hyvät eväät saatiin leikkimiseen nyt ja muun muassa jalkapallon peluuseen. Juu-u käytiin siis tosiaan Siuntiossa asti leikkimässä koiriemme kanssa ja maksettiin siitä  Kiitos kamut seurasta!
 
Jotenkin tuli taas niin paljon asiaa päähän pohdittavaksi, ettei uni meinannut millään tulla silmään. Ihan nakit silmillä sitä sitten saikin mennä perjantaina töihin. Onneksi oli lyhyt päivä, kun klo 14-16 oli äitin kanssa ajat Piiralle Turkuun. Koirat on viime käynneillä olleet rangan osalta ihan suoria, mutta omistajansa ei sitten enää ollutkaan  Selkäranka ylhäältä oli ihan kierossa, mutta kyllä se siinä käsittelyn aikana oikeni. Myös rintalastaan kiinnittyvien kylkiluiden rustoliitokset oli ihan jumissa  Ai jessus kuinka kovin sattuikaan, mutta samalla tuntui hurjan hyvälle. Jos taas jonkun aikaa henki kulkisi hiukan helpommin. Loppuilta menikin sohvalla torkkuessa, kuten niin usein näiden Piiran käyntien jälkeen. Jossain vaiheessa kömmin sänkyyn ja nyt ei ollut tasan mitään ongelmia saada unta