Keli on ollut kurja ja vettä satanut joka päivä, joten treenaaminen on keskittynyt pääasiassa sisälle. Viikon takaisia läksyjä on koitettu tehdä urakalla. Nicky vaan on siitä hauska kaveri treenata, että se ottaa työnteon niin kovin tosissaan ja se näkyy sitten vauhdissa... tai no hitaudessa. Tekee hurjan tarkkaa työtä ja tottelee käskyt pilkulleen, mutta keskittyy niin siihen, että vauhti jää uupumaan. Toistoja tarvitaan ihan lukematon määrä, että Niksulainen pystyy keskittymään myös vauhtiin. Koira joka muuten viilettää menemään tuhatta ja sataa ja tekee ensin ja miettii sitten. Taitaa ohjaaja ottaa tokon liian tosissaan ja se tarttuu ;o) Kivaa meillä on joka tapauksessa ollut.

Rico on ollut apurina mukana ja juu sillä on vauhtia ihan älyttömästi, mutta ei hiventäkään järkeä. Meidän aina niin rauhallinen ja pohdiskeleva Riikku on nykyään treenatessa ihan mahdoton. Sormet lähtee namin mukana ja tarjoo noin kymmentä liikettä joka välissä ilman yhtään käskyä... Viimeksi ruutua harjoitellessa säntäsi pihaa ympäri miljoonaa ja muutaman hullun ringin jälkeen muisti, että ruutu tosiaan on niiden tötsien sisällä. Hauska tuota papparaisen intoamista on katsella. Sitä ei vaan enää oikein viitsi käyttää mallikoirana Nickylle ;o)

Keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa omalla kentällä treenaamassa tokoa Anjan ja Johannan kanssa. Silloinkin toki satoi ensin vettä ja sitten räntää, mutta etukäteen oli päätetty, että nyt treenataan, vaikka keli olisi mikä. Ensin otettiin paikallamakuu. Anja jäi näkösälle ja me Johannat hipsittiin piiloon. Aika oli jotakin 4 minuutin luokkaa. Kaikki pysyi hienosti. Nicky oli taas kertaalleen käynyt lonkka-asennossa, mutta korjannut nopsaan takaisin. Muuten oli ollut rauhallinen ja tarkkaavainen koko ajan. 

Tämän jälkeen otin Nickyn kanssa seuraamista ja eritoten käännöksiä. Niissä kun tuppaa väljyyttä tulemaan. Nyt meni vasen ja oikea hyvin, mutta täyskäännöksessä oli aika paljon väljää. Tätä täytyy pohtia seuraavalla kerralla Lentsun kurssilla. Vahvasti epäilen, että en osaa näyttää Nickylle tarpeeksi aikaisin merkkiä kääntymisestä, jolloin sillä menee pitkäksi... Myös juoksua treenattiin muutama pätkä, koska siinä Nicky jätättää tosi helposti. Kokeilin sitä niin, että lähdin ihan hiipien liikkeelle ja siitä pikku hiljaa vauhtia nostaen juoksuun asti ja hyvin tuli mukana. Hyppy meni nyt hienosti. Meni tarpeeksi kauas esteestä ja istui vasta käskystä, vaikka vähän tarkoituksella käskyä viivytin. Liikkeestä seisominen on Nickylle ollut varma liike jo pitkään, mutta ohjaajan palaaminen ensin koiran taakse ja sitten sivulle on tuottanut päänvaivaa. Ekalla kertaa lähti nytkin varmistelusta huolimatta kääntymään mukana, mutta sitten saatiin pari onnistumista megapalkalla ja se jätettiin siihen.

Toisen paikallaolon Nicky istui. Oona-bortsu toisella puolella meinasi kiinnostaa liikaa ja vähän piti oikein piipata, joten jäin ensin näkyviin ja kävelin piiloon noin puolessa välissä. Tätä otettiin noin 3 minuuttia. Muut kävivät vapauttamassa koiransa ensin ja Nicky istui ja tapitti mua. Se oli siis aivan loistava! Hyvä Nicky! Olen niin onnellinen tästä paikallaolojen varmuudesta nyt, kun asian kanssa viime kesänä hakattiin päätä seinään :o)) Lopuksi otin vielä pelkkää kiertoa sekä kierron kautta pysäytystä. Pysähtyminen on nyt aivan upee! Pelkästä käsimerkistä pysähtyy kuin seinään. Vieläkään en ole tätä vaan uskaltanut varsinaiseen luoksetuloon liittää, kun epäilen kerrasta oppivan myös ennakoimaan... Loppuviikosta luvataan vähän parempia kelejä, joten tarkoitus on jatkaa treenailua pihahommien lomassa.