Tänään ei tokoiltu Nickyn kanssa mitään. Etten enää enempää pilaa ennen huomisia kisoja... Leikittiin vaan. Vedettiin oikein kunnon jalkapallomatsi molempien poikien kanssa. Meillä oli huisin kivaa :o) Wubba on muuten nykyään tosi kiva lelu Nickyn mielestä ja itsestänikin alkaa tuntua, että meidän leikki alkaa sujua ihan tosissaan. Nicky palkkaantuu siitä nyt kunnolla eikä tuo lelua vaan velvollisuudesta. Hiljaa hyvää on tullut siis tässäkin. Toki vielä ollaan siinä, että vain kotona tehdessä leikkiminen on rentoa, häiriössä ei vielä toimi läheskään niin hyvin.
Tästä aasinsiltana päästiinkin häiriöön... Siinä meillä on sarkaa. Olen sen toki tiennytkin, mutta yhtenä iltana Cittarin pihalla se valkeni kunnolla. Tässä on meille tärkein projekti talven aikana. Käydä leikkimässä ja siinä ohessa treenaamassa mitä ihmeellisimmässä paikoissa. Niitä mahdollisuuksia nyt Forssassa äkkiseltään ajateltuna niin tuhottomasti ole, mutta kun niitä aloin listaamaan, niin onhan täälläkin vaikka mitä paikkoja, joissa voi taas käydä hullun mainetta lisäämässä. Ansku lienee valmis messiin ;o). Meillä kun on niin, ettei Nicky häiriöö ota niinkään toisista koirista kuin ympäristöstä.
Se on muuteskin jännä kuinka erilaiset nuo mun pojat on, vaikka ovat samaa sukupuolta ja rotua ja vielä samaa löytyy sukutaulustakin. Rico kun jonkun oppii, niin se oppii ja toistaa sen samanlaisena. Sitten se tarjoaa oma-aloitteisesti kaikkea enemmän, jolloin sieltä on oikean toiminnan poimiminen helpompaa. Silti Ricon bravuurina oli aina kisoissa sössiä joku juttu. Silleen työtapaturmana ;o) Liike toimi ennen kisaa ja kisan jälkeen, mutta itse kisassa saattoi keksiä jonkun oman variaation. Rico taas on aina ollut ihan superherkkä sille, jos esim hipaisenkin jalallani sen varpaita, niin sinkoo hyvin loukkantuneena metrien päähän ja siitä palautuminen kestää.
Nickyn kanssa taas on tuo, että yhtäkkiä se unohtaa tyystin jonkun meidän varman jutun. Iskee totaalinen tyhjyys ja homman joutuu opettamaan liki alusta uudestaan. Ja tää iskee ihan yhtäkkiä. Mun epävarmuus tietty kasvaa tällasten myötä ja varsinkin kisoissa se näkyy molempien "koomailuna". Nicky taas ei reagoi mun kaatumiseen tai töytäisyihin juurikaan. Mutta Nickylle esim naksun käyttä on paljon hankalampaa kuin Ricolle, koska Nicky ei niin tarjoa tekemistä uusiin juttuihin ilman apua. Tai sitten en vaan osaa poimia riittävän pieniä merkkejä, kun olen tottunut Ricon kanssa selvempään tarjoamiseen.
Työtä työtä ja työtä on toki muutenkin paljon. Eiliset "tokotreenit" oli nimittäin mun ajatustokot. Suunnitelmallisuutta tarvitaan enemmän. Tällä hetkellä koitan ympätä yhteen treeniin ihan liikaa juttuja. Suunnitelma pitänee laatia oikein paperille, koska mulla on paha tapa innostua liikaa ja sitten tehdään vielä vähän tota ja vähän tota, kun olisi jo korkea aika lopettaa sillä erää. Huomiset kisat yritetään mennä Annamariaa lainaten "ILON KAUTTA" vaikka mikä olisi :o)
