Mutta Elonkierto pysyy suosikkilenkkipaikkana tänäkin vuonna ;o) Uusi vuosi valkeni kirpakassa pakkasessa ja kauniissa auringonpaisteessa. Iltapäivällä lähdettiin äitin kanssa Elonkiertoon itseämme ja koiria lenkittämään. Ihan mahtava pakkassää :o) Pakkasta oli jotain -8 astetta, mutta tyynessä säässä se ei tuntunut yhtään kylmältä edes naamaan. Aurinkokin paistoi liki pilvettömältä taivaalta.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Näin valoisaa oli, kun lenkille lähdettiin
Pian kuitenkin aurinko alkoi sen verran laskea, että kuviin tuli jo tunnelmallinen kajo
Ricon käskin maahan kuvaamista varten…
…ja koska kuvasta tuli niin hauskan sävyinen, pyysin Nickyn myös.
Yhden kuvan ehdin räpsätä ennen kuin Nicky päätti, että kuvaas vatsanahkaa välillä ;o)
Rico löysi taas yhden maailman hienoimmista kepeistä ja kun se oli saatu ”tapettua”, piti sitä kantaa ylpeänä pitkän matkaa mukana.
Lenkin jälkeen aurinko olikin sitten jo näin alhaalla. Ei sillä valoisalla ajalla vielä paljon mittaa ole, mutta kyllä kuukauden päästä alkaa jo jotain pitenemistä päivissä huomata.
=============================================================================
Eilen illalla lähdettiin ajelemaan ja käytiin pissattamassa koirat paikassa, jonne paukut kyllä kuuluu ja raketit näkyy, mutta kukaan ei pääse yllättäen mitään kautta ½ km lähemmäksi. Olen tullut siihen tulokseen, ettei nuiden hullujen pommittajien kanssa voi liian varovainen olla ja näin ollaan toimittu nyt jo kolmena uutena vuonna koirien iltapissan kanssa. Täällä meidän nurkissa, kun voisi turvallisesti mennä vasta joskus 2-3 aikaan ja silloin meillä jo nukutaan...
Puolen yön aikaan laitettiin auto parkkiin kaupungin laitamille tien varteen ja katseltiin sieltä ilotulitus. Oli kyllä varsin loistava idea, koska nähtiin liki koko Forssan raketit siitä yhdestä paikasta vähän päätä kääntelemällä. Silti oltiin sen verran etäällä, että autoon pauke ei mitenkään erityisen hyvin kuulunut ja koirat nukkuivat kaikessa rauhassa omassa osastossaan.
Illan mittaan ja tänäänkin mietin viime vuotta noin ”koiramaisesti”. Miten vaan laskien sain lopputulokseksi, että vuosi meni toooosi toooosi hyvin :o) Oikeastaan paljon paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa :o) Rico papparainen on säilynyt terveenä ja virkeänä ja tullut iän myötä vaan leikkisämmäksi. Tätä toivon Ricon kanssa ehdottomasti tällekin vuodelle :o)
Nickykin oli koko vuoden terve ja päästään harrastamaan ja kisaamaan eri jutuissa. Keväällä heti täyttyi yksi unelma, kun luonnetesti meni hyväksytysti läpi ja Nickyn nimen eteen sai liittää FIN MVA –kirjainyhdistelmän. (Taisin tämän vuoden alusta muuttua FI MVA:ksi…) Kesän aikana kierreltiin toko-kisoja ja saatiin kuin saatiinkin kasaan 3x avo1 -tulos ja sitä myötä ”titteli” TK2. Näyttelyrintamalla Nicky näyttely itsensä 4 kertaa PU-sijalle ollen kertaalleen myös ROP. Agilityssä tahkottiin välillä jo tuskastuttavan tuntuisesti 1-luokassa, kunnes vihdoin oman seuran kisoissa saatiin viimeinen tarvittava nolla ja nousu SERT. Sen jälkeen menikin sitten tosi hyvin ja tälle vuodelle ehti vielä kertyä 2 sijoitusnollaa myös nousuun 3-luokkaan :o)
Kai sitä pitäisi ensi vuodellekin jotain tavoitteita asettaa, jotta voi vuoden päästä tarkastella, miten kävi ;o) Olkoon siis Nickyn tavoitteet ensi vuodelle muutama PU-sija näyttelyistä, nousi agilityssä 3-luokkaan sekä tokossa voittajaluokassa vähintään 2-tulos. Ja koska näillä näkymin myös muutama tyttö on tulossa piipahtamaan, niin toivotaan paljon myös mukavia uusia collienalkuja ;o) Katsotaan sitten vuoden päästä, miten kävi :o))
