Torstaina illansuussa lähdettiin treenikaveri Johannan ja tolleri-poika Lucan kanssa ajamaan kohti Turkua ja Kupittaan puistoa Koirakoulu Jatsikan toko-kurssille. Kurssin nimenä "Vaihtelua treeneihin" ja sitä tullaan ihan varmasti Lentsun (Leena Välimäki) opissa saamaan.

Nicky tapansa mukaan taas ensin hämmentyi vieraasta paikasta, vieraista koirista sekä hetkittäin hyvinkin runsaasta häiriöstä (kauko-ohjattavia autoja ajeli viereisellä kentällä, kaikenkarvaisia koiria omistajineen jäi ihmettelemään meidän touhuja, lenkkeilijöitä isoissa porukoissa meni läheltä ohi jne). Tämän johdosta Nicky on käskyn alla ollessaan hyvin kuulolla, mutta heti "vapaalla" alkaa armoton komennusräksytys mulle ja ympäristön tarkkailu. Nopsasti kuitenkin päästiin vapautuneeseen fiilikseen ja treenaamaan.

Ihan perusjuttuja (mutta ah, niin hankalia silti...) lähdettiin työstämään. Ensimmäisenä alustalle (pakastepurkin kansi) lähetystä. Tässä siis päästiin heti käsiksi meidän ongelmaan numero 1 eli Nickyn irtaantumiseen. Mun rakas mammanpoika, kun ei millään tahtois lähteä yksin poispäin... Tarttis kai saada muutama pupu ja fasaani sinne kentän laidalle, koska niiden perään lähteminen kauemmaksikaan ei tuota mitään ongelmaa ;o) Tätä treenataan nyt iloisesti ja PALJON, koska se on niin monen ylemmän luokan liikkeen perusta.

Seuraavaksi tsekattiin luoksetulo. Kotona/tutussa paikassa treenatessa saan Nickyn tulemaan loppuun asti tooooosi lujaa, kun annan tulla suoraan leluun kiinni ja sitten riehutaan. Vieraassa ympäristössä taas palkkautuu namilla paremmin, mutta sitten alkaa hidastaa vauhtia pari metriä ennen. Tulee siis alun nätisti reippaalla laukalla, mutta sitten lähellä vaihtaa raviin. Pitäähän sitä pienen koiran jarruttaa ajoissa, ettei vaan mene ohi ;o) Tähän koitetaan Nickyn kanssa nyt sellaista, että annan käskyn ihan normaalisti ja vähän ennen kuin Nicky tulee kohtaan, missä vauhti yleensä hidastuu, lähden piiloon puun, auton, nurkan tms taakse. Jos tästäkin saisi hauskan leikin samalla...

Kolmantena tsekattiin joka koiran kohdalla noudon ongelmat. Meillä tämän liikkeen probleema onkin yllättäen takaisintulon hitaus. Tällä kertaa siis lähtee nopsaan ja mielellään sekä nappaa kapulan (eilen oli käytössä tunnarikapula) vauhdilla, mutta tulee takaisin ravilla. Nicky kantaa kapulaa hyvin ylpeän näköisenä ja häntä huiskii polleana, mutta mitään kiirettä sitä ei ole tuoda pois. Nyt pääsee Rico apuriksi ja kotona iltasella kippaan ison läjän erinäistä tavaraa olkkarin lattialle ja asetun itse sohvalle makkarapussin kanssa. Jokaisesta tuodusta tavarasta saa makkaraa. Rico on tässä älyttömän nopea ja innokas ;o) Tämän tyylisesti ollaan toki Nickyn kanssa pentuna jo asiaa treenattukin, mutta sitten on taas itselle tullut kiire siirtyä oikean kapulan kanssa puuhastelemaan ja vaatimaan kokonaista liikettä. Nyt koitetaan kovasti vahvistaa tuomisen riemua.

Seuraava kurssikerta on 2 viikon päästä torstaina ja silloin Lentsu haluaa nähdä meiltä:

- Nickyn ampuvan miljoonaa alustalle

- Nickyn tulevan luokse loppuun asti miljoonaa

- Nickyn tuovan tavaran vauhdilla

Työsarkaa siis riittää ja varmaan tulee myös tukottain harmaita hiuksia, mutta toivottavasti lisäksi myös paljon onnistumisen ja oivaltamisen iloa.

Rico vietti iltaa vanhempieni luona hoidossa. Klo 22 aikaan illalla hain sieltä hyvin lenkkeilleen, paljon rapsutuksia saaneen ja vatsa täynnä kinkkua tyytyväisenä röyhtäilevän koiran kotiin. Tassujen pesusta Rico ei kuulemma ollut tykännyt ja se jätettiin sitten tekemättä, kun matot kuitenkin pitää pestä ja silleen... Rico on aika kätevästi saanut koulututettua vanhempani toteuttamaan pienintäkin tassun liikettä ;o) Eipä siis ihme, että Rico on sinne joka käynnillä jäämässä ja sille pitää lähes komentaen sanoa, että nyt tulet mukaan.