Tänään on ollut kuntoilumaanantai. Lähdin poikien kanssa töiden jälkeen Hunnarille. Pappakoira ei meinannut millään ymmärtää, ettei perhoset ja Lotte tule. Se kulki niskat kenossa niin kauan kuin parkkipaikka näkyi ja koitti kertoa mulle, ettei me ilman niitä voida matkaa jatkaa. Hassu pappa

Ensin kuljettiin polkuja pitkin lihakset lämpimiksi ja sitten otettiin Jackyn kanssa kunnon mäkikävelytreeni. Ricon jätin ylös puuhun kiinni meidän kapuamista katselemaan, ettei pappa suotta rämpinyt mukana. On se vaan rankkaa touhua kävellä verkkaiseen tahtiin pehmeällä sammaleella päällystettyä rinnettä ylös alas. Kivasti sai sykkeen nousemaan  Käveltiin me sitten vielä Hunnarin huipuillekin ja tasattiin hengitys tasaisemmassa maastossa.
 
Aika pian lenkin jälkeen lähdin Jackyn kanssa DogiTiimin tokoon. Anu oli meille järkännyt oikein kunnon häiriötreenit. Jackyn kanssa aloitettiin ensin peruuttamisella. Siis kyllähän tuo peruuttaa osaa muuten, mutta mun sivulla se on hankalaa karhulle. On vissiin sulatellut asiaa, koska nyt meni itse asiassa yllättävän hyvin  Seuraavaksi seurattiin merkkien, lelujen ja noutokapulan joukossa. Kapula meinasi olla paha ohitettava, mutta siitäkin selvittiin. Tätä kun oltiin tehty hetki, niin ei kun vaikeusastetta lisää. Anu kulki ihan vieressä rytmiään vaihdellen, heitteli palloa ja antoi niitä näitä käskyjä. Ihan yllättävän hyvin Jacky skarppasi. Oikeastaan nousi aika laillakin tuosta, kun joutui samalla taistelemaan kiusausta vastaan  Ainoastaan meidän pysäytyskäskyn kuuleminen oli paha ja siinä käänsi myös päätään korvien lisäksi.
 
Samoja häiriöitä otettiin myös liikkeestä seisomisen kanssa, mutta siinä ei ongelmia. Myös häirittyjä kaukoja kokeiltiin eli Anu kulki ihan Jackyn takaa ym sillä aikaa, kun käskytin sille kaukoja. Vinkulelu sai pään kääntymään, mutta muuten keskittyi vain tekemiseen. Mä olen oikeesti ihan älyttömän yllättynyt Jackyn keskittymiskyvystä  Olisin noilla häiriöillä luullut sen häiriintyvän enemmänkin. Taitava karhu! Loppuun otettiin paikallaolo yksin niin, että mä olin piilossa ja Anu jäi ”vahtiin”. Nyt oli ollut melko lailla rauhallinen ja levollinen koko ajan. Päätään käänsi siinä vaiheessa, kun jostain kuului koiran haukkua, mutta muuten tosi hienosti. Sitten vielä luoksetulo suorana. Hiukan jännäsin, että ennakoiko kuinka paljon, kun käsky eilen kisoissa oli niin vahva. No eipä ennakoinut yhtään  Ihan miljoonaa tuli  Ja hyvä niin! Kiitos Anu jälleen tosi kivoista treeneistä
 
Treenien jälkeen menin Jackyn kanssa Paavolan metsän laitaan, kun siellä on aivan ihana kielometsä. Eipä isosta koirasta hentojen kielonkukkien keskellä mitään mestariotoksia saa, mutta jotain nyt kuitenkin.
 
Kuinka voi kukka olla niin herkkä ja kaunis.
 
 
Ensin tein molempien poikien kanssa iltalenkin ja sitten perään Jackyn kanssa vielä juoksulenkin. Jalat on saaneet tänään siis oikein tehotreenin  Nyt tarviis kai mennä nukkumaan, kun mun pojatkin jo meni.