Vau mikä viikko, kun perjantaita lukuunottamatta ollaan ulkoiltu koira- ja ihmisystävien kanssa pitkin ihania lumisia metsiä  Maanantaina ja torstaina oltiin Anskun ja koirien kanssa Saaren kansanpuistossa. Koirat jo tietävät, mistä kohtaa kurvataan jäälle päästelemään höyryjä. Kai se aakee laakee saa sen aikaan, kun ihan hullun lailla pitää painaa menemään. Kiitos Ansku ja jengi! 

Tiistaina ja keskiviikkona sitten taas oltiin Anun ja Noomin kanssa Paavolan metsässä. Ei voi nauramatta katsoa Noomin ja Jackyn toimintaa  Tällä parilla on joku ihan eriskummallinen leikki, mistä ei ihan ota selkoa, mikä siinä on se pointti. Mutta samapa tuo, kun molemmilla tuntuu olevan HuRjAn kivaa. Kiitos Anu Noomi.
 
Tässä välissä olisi kait pienen mainostuksen paikka. Rico papparainen on nyt ollut joka päivä noilla metsälenkeillä mukana, vaikka on pakkastakin ollut yli -10. Jäällä se painattaa menemään ihan tuulispäänä ja koittaa juosta Jackyn ja Fyran perässä. Myöskin metsässä pysyy koko ajan porukan mukana ja usein kulkee ekana. Kotona se viskelee lelujaan niin, että kohta niitä varmaan ui akvaariossakin... Muuta selitystä tähän extrapirteyteen en keksi, kuin vajaa 2 kuukautta sitten aloitettu Doils nivelille -valmisteen käyttö. Ja siis tuo olemuksen muutos ei ole pelkästään mun huomio, vaan on pistänyt kavereidenkin silmään. Täytyy jossain vaiheessa katsoa, että pitääkö annosta vähän pienentää, ettei pappa innostuksissaan hajoita itseään...
 
Eilen oli kovasti odotettu mun oma aika Osteopaatti Leena Piiralle. Lähdin töistä jo ajoissa ja koirien lenkityksen jälkeen hain äitin kyytiin ja huristeltiin Turkuun. Kroppa on ollut reilun kuukauden verran ihan karseessa kunnossa  Tuossa ennen joulua jäi kaikki venyttelemiset ym tekemättä ja jossain vaiheessa jumit menee siihen malliiin, ettei enää mitkään omat toimet auta. Pikku hiljaa tuo pariin kertaan kasaan kursittu olkapää on myös taas alkanut löystymään  Rintarangassakin oli melkoisen kireitä kohtia selkärangasta ja niskasta puhumattakaan. Nyt on taas kuitenkin kropassa normaalia liikettä ja keuhkolla enemmän tilaa hengittää. Kiitos Leena!
 
Käsittelyjen jälkeen mentiin äitin kanssa vielä shoppaileen. Jos rahanmenoa ajattelee, niin ei olisi kannattanut   Äiti löysi itselleen jo pitkään itsemänsä hiihtopuun ja mun matkaan tarttui sekä matalat että hieman varrekkaammat gore-tex kengät. Vanhat kun vuotaa ja sukat kastuu vähäkin lämpeemmillä keleillä, kun lumi sulaa lämpimän kengän päälle. Syömässäkin poikettiin ja kotiin päästyä oli niin zippi, että melkiis saikin kömpiä nukkumaan.
 
Aamulla kurkkasin puhelinta yön jäljiltä ja Annariina siellä kyseli lenkille. Fyra oli ilmoitettuna Turun näyttelyyn, mutta Ansku päätyi jäämään kotiin, kun Fyran turkki on vähän kasvun vaiheessa eikä tosiaankaan parhaimmillaan. Pakkasta oli melkiis -20 astetta, mutta vihdoin paistoi myös aurinko ja niinpä ei tarvinnut meikäläistä kahta kertaa lenkille pyytää  
Kylmän, mutta tyynen sään lenkkipaikaksi oli taas helppo valita Mustialan peltotiet. Näin kauniilta näytti maisema.

Pomppa-Rico

Fyra karhun syleilyssä ja siitä se sitten taas lähti

Väliin muutama raviaskelkin sentään

Karhu ja Leijona

Autolle tullessa homma lähti sitten ihan lapasesta. Mitä enemmän me Anskun kanssa naurettiin, sitä enemmän nuo kaksi juoksi.

Välillä Jacky sekosi omaan näppäryyteensä, kun koitti oikoa kurvissa,

mutta eipä se tahtia haitannut

Lopuksi vielä personal trainer antaa suukon treenattavalleen hyvin suoritetusta treenistä

Kiitos ihanasta aamulenkistä

Jacky on nyt harjattu huomista varten kuntoon. Vielä tarttis pakata tavarat mukaan ja taas kerran ettiä keittiöö... Huomenna aamulla on treffit klo 6 Jokioisilla, joten taitaa päikkärit olla kova sana kotiinpäästyä. Tuskin kotihommat ainakaan jaksaa liiemmin kiinnostaa