Aikamoista maakuntamatkailua on ollut tämä viikko. Tiistaina Anja tuli koirien kanssa hakemaan meidät Jackyn kanssa kyytiin ja mentiin toista kertaa Hyvinkään koirakylpylään uimaan 
Jacky ja Jaffi tykkäävät touhusta kyllä ihan hurjasti ja Jessekin alkoi jo päästä jyvälle 
Aika vierähtää ihan huomaamatta siinä allasta reunaa pitkin kiertäessä. Kuviakin saatiin vähän paremmin kuin viimeksi, kun Anjan sisko tuli paikalle katselemaan ja kuvaamaan. Kiitos Hannalle!
Meidän uimamaisterit 
Kiitos Anja reissuseurasta Tammikuussa sitten taas!
Tammikuussa sitten taas!Keskiviikkona oli suuntana Halikko, kun pojilla oli eläinfysioterapeutti/osteopaatti Leena Piiran aika. Jackylla oli toinen kylki vähän jäykkä johtuen varmaankin sen tekemistä lumisyöksyistä... Kylki saatiin kuitenkin suht helposti auki, samoin kuin takareisien hankijuoksuista tullut kireys. Sitten Leenalle kunnon pusut päälle Rico oli öristen odottanut omaa vuoroaan ja nautinnollisesti papparainen siinä taas makasikin. Nyt Ricolla oli vähän kuonaa ja jäykkyyttä koko kropassa. Varmaan tullut kuitenkin lenkkeiltyä vähän liian pitkiä lenkkejä nyt äkkiseltään hangessa... Nyt täytyy miettiä Ricon "pitkien" lenkkien rytmitystä vähän tarkemmin ja antaa taas papalle nokkoskuuri. Niin ja muistaa käyttää BOT-takkia säännöllisesti. Pappa oli kovin iloinen käsittelyn jälkeen ja venytteli haaaaaaartaasti
Rico oli öristen odottanut omaa vuoroaan ja nautinnollisesti papparainen siinä taas makasikin. Nyt Ricolla oli vähän kuonaa ja jäykkyyttä koko kropassa. Varmaan tullut kuitenkin lenkkeiltyä vähän liian pitkiä lenkkejä nyt äkkiseltään hangessa... Nyt täytyy miettiä Ricon "pitkien" lenkkien rytmitystä vähän tarkemmin ja antaa taas papalle nokkoskuuri. Niin ja muistaa käyttää BOT-takkia säännöllisesti. Pappa oli kovin iloinen käsittelyn jälkeen ja venytteli haaaaaaartaasti Torstaina otettiin rauhallisesti, kun olen pojille pitänyt yhden lepopäivän yleensä tuon Piira-päivän jälkeen. Niin tai oikeastaan lepopäiviä tuli kaksi, kun eilen oli vuorossa mun oma Piirailu Turussa. Että sitä aikaa aina odottaa kuin kuuta nousevaa... Selkäranka on taas parisen viikkoa ollut ihan totaalisen jumissa ja pariin kertaan leikelty olkapää on myös alkanut entistä useammin ilmoittaa itsestään 
Löystymisen huomaa niin helposti siitä, kun koko ajan ilmenee lisää asentoja, joissa kättä pitää liikauttaa ihan kuin saadakseen olkanivelen taas paremmin paikoilleen. Se on sellanen inha tunne, mitä on hankala selittää. Toivon mukaan sen kanssa nyt kuitenkin pärjäilisi ilman uusia leikkuita, kun ei ne leikkuut kerran tunnu kovin pitkä parannus kuitenkaan olevan Illalla käsittelyn jälkeen oli niin raukea olo, että mikäs siinä sohvalla torkkuessa
Löystymisen huomaa niin helposti siitä, kun koko ajan ilmenee lisää asentoja, joissa kättä pitää liikauttaa ihan kuin saadakseen olkanivelen taas paremmin paikoilleen. Se on sellanen inha tunne, mitä on hankala selittää. Toivon mukaan sen kanssa nyt kuitenkin pärjäilisi ilman uusia leikkuita, kun ei ne leikkuut kerran tunnu kovin pitkä parannus kuitenkaan olevan Illalla käsittelyn jälkeen oli niin raukea olo, että mikäs siinä sohvalla torkkuessa 