Olipas viikko... Näitä lisää, niin verisuonet sanoo POKS verenpaineen johdosta...
 
Maanantai oli vielä ihan ok. Tein poikien kanssa kotonurkissa pitkästä aikaa pitkän lenkin. Tai se piteni vähän vahingossa, kun yksi tie, mistä piti mennä, ei ollutkaan käytössä ja tuli vähän kiertoo. Kotipihalla sitten treenattiin. Jackyn kanssa ruutua. Lataa sinne ihan miljoonaa, mutta nyt tarvii alkaa treenaan myös sitä, että se luottaa palkan olevan siellä, vaikka ei näe sen vientiä. Vauhti ja ilme on kuitenkin varsin kohdillaan  Treenattiin me muutakin, mutta ruutu oli päivän varsinainen aihe. Ja pappa pääsi tietty kans tekemään
 
Illalla otettiin vielä toinen sessio sisällä. Tässä aiheena Jackylla jumppapallo ja nenäkosketus. Ekaa kertaa tuon jumppapallon kanssa touhuttiin ja tosi hyvin jo koitti myös takajalkaa sinne nostaa, mutta vielä ei ihan siihen sentään päästy, että olisi kokonaan sinne kiivennyt. Nenäkosketusta treenattiin pahvilaatikon päältä. Vielä ei ihan ilman apuja ala "nokkia", mutta eiköhän sekin sieltä ala löytyä. Intoa oli ainakin, vaikka muille jakaa  Papparaisen kanssa muisteltiin sen vanhoja temppuja ja joka se jallitti mua tai sitten on tullut dementia... Teki meinaan kyllä koko repertuaarinsa, mutta käskyjä ei kuunnellut ollenkaan, vaan teki satunnaisesti mitä vaan, millä vaan käskyllä. Sitten vähän rauhotuttiin ja johan alkoi oikea temppu löytyä oikealla käskyllä. Mun hassu pappa-koira
 
Tiistaina se sitten alkoi. Ensin aamulla tuo Vilman juttu, joka sai mielen kovin surulliseksi. Sitten meni työpaikalla hermo... Ei mitään vakavaa, mutta kun pinna on kireellä, niin tuossa "äijälaumassa" vaan välillä kämähtää. Muuten viihdyn erinomaisesti miesvaltaisessa työpaikassa, mutta osaa ne kyllä välillä melkoisia ääliöitäkin olla  Tässä oli kehitelty juur sopiva mielentila soittamaan parit työpuhelut myös. Adrenaali virtas ja Anskua varoitin, että voin olla varsin miellyttävää lenkkiseuraa...
 
Elikäs Anskun kanssa suunnattiin koko 6 koiran voimin Saaren kansanpuistoon. Eikös siellä metsätaipaleella tullut yhtäkkiä uros gorgi vastaan eikä ihmisiä näkynyt missään. Onneksi isomman sakin kanssa liikkuessa silmät on selässäkin ja aistit valppaana. Mun ja Anskun lisäksi vain Rico ehti huomata gorgin. Sanattomasti sopimuksesta Ansku lähti juoksemaan meidän tulosuuntaan ja sai kaikki muut lähtemään mukaansa paitsi Ricon. Mä taas jäin hätistelemään rähisijää poispäin. Aikana siinä sille pihisin ja puhisin ja joku sieltä sitä sitten jo alkoi huudellakin, muuta eipä se korvaansa lotkauttanut. Ilmeisesti mulla oli tosiaan sen verran asenne kohdillaan, että jopa Rico seurasi hommaa mun takana. Olis kai sanonut gorgille, jos ois osannut, että varos vähän, mun äiti on tossa mielentilassa oikeesti vaarallinen  Sen verran vakuuttavaa lienee mun toiminta ollut koira omistajankin mielestä, että mistä lie metsän kautta luikkivat pois, koska loppulenkin (yli tunti) aikana ei niitä enää nähty. Eihän tuossa tilanteessa nyt sinäänsä mitään ollut, mutta melkiis huvittu, mihin kaikkeen tuo oma kiihtymys vaikuttaa...
 
Loppulenkki sentään olikin sitten jo rentouttavampaa. Jacky ja Fyra juoksivat jäällä ihan hullun lailla. Se on kyllä sellanen parivaljakko, että väkisinkin alkaa hymyilyttää, kun niiden leikkimistä katsoo. Lenkin lopuksi mentiin vielä parkkipaikan lähellä olevalle jäälle ja sama ralli jatkui vaikka kuinka kauan. Jopa papparainen innostui pirstaamaan hanskan kanssa pitkin jäätä. Seura kai tekee kaltaisekseen
 
Keskiviikko meni pikku-Roopen tilaa miettiessä ja illalla jo hetken näytti siltä, että kaikki voisi kääntyä parhain päin. Iltapäivällä lähdettiin Anjan ja Jaffin kanssa Elonkiertoon. Selvästi enemmän Jackyllä  jo kuono vie tuollaisissa paikoissa, missä käy paljon koiria ja hajuja on myös paljon. Juoksivat kyllä Jaffin kanssa, mutta ei sellaista kokoaikaista juoksua ja painia enää, mitä se oli vielä muutama viikko sitten. Tarttis koittaa Jaffinkin kanssa mennä jonnekin "hajuttomampaan" paikkaan leikkimään...
 
Eilen isosta pahasta mielestä ja surusta huolimatta päätin mennä Jackyn kanssa meidän Dogitiimin toko-kurssille. Jacky on jo niin paljon joutunut "kärsimään" mun suremisesta, että tulee jo paha mieli senkin puolesta  Kurssin aiheena tänään oli liikkeestä istuminen, vapaavalintainen liike sekä ruutu. Liikkeestä istumisessa Jacky tahtoo jätättää ja istua vinoon. Juu ja tiedän syynkin eli palkka lentää liian usein vasemmalle taakse... Tätä katottiin Anun kanssa ja taidan siinä siirtyä toviksi namipalkkaan. Me otettiin vapaavalintaisena luoksetulo. Ekalla jätin ja sai ampua leluun, toisella jätin ja otin sivulle, kolmannella Anu piti kiinni, hetsasi ja juoksin lelun kanssa karkuun. Jackyn osuudessa ei moitteita, mutta ohjaajan kyllä... Heilun kuin heinämies, kun otan Jackyn sivulle asti. Tähän täytyy nyt keskittyä mun osalta. Taitaa päästä Rico treenaan... Ruudussa päästiin kiinni nyt siihen meidän maanantaina ilmi tulleeseen "ongelmaan" eli ruutuun lähtemiseen ilman, että näkee palkan sinne vietävän. Ensin vietiin toki yhdessä pariin kertaan, kun oltiin vieraassa paikassa ja sitten Anu vei niin, että käänsin Jackyn pois, ettei nähnyt. Muutama toisto tarvittiin, kunnes hiffasi. Nyt täytyy lahjoa Sami karkkipussilla avuksi kotitreeneihin viemään se palkka  Ihan viimiseksi katsottiin vielä ennen Joulutaukoa olleen kerran jutut, kun oltiin silloin Jackyn kanssa pois. Aiheena seuraaminen ja ohjatun suunnat. Jacky jaksoi pitkän 1½ tunnin tokorupeaman hienosti ja keskittyy kyllä mahtavasti hommiin. Kiitos Anu taas hurjan paljon ideoista ja mun oikomisesta
 
Tänään oltiin Anun ja Noomin kanssa iltapäivällä Paavolan metsässä lenkille. Alkaa kai olla Noomilla jo kova juoksukaverin kaipuu Divan mammaloman takia, kun Jackykin kelpasi hyvin kaveriksi  Siellä ne viiletti pitkin metsää papparaisen tyytyessä tallustamaan polkua pitkin. Kiitos lenkkiseurasta A & N!
 
Ilta menikin sitten keittiötä etsiessä. Kuinka se voikin olla, että työviikon aikana tulee vaan iltasella laskettua pöydille jos vaikka mitä ja siihen ne sitten jää. Meni kyllä tovi saada kämppä vähän asuttavamman näköiseksi  Huomenna on toivottavasti kiva päivä. Siitä sitten lisää