Annamaria kera partasuiden pyysi meitä keskiviikkona iltasella seuraksi Elonkiertoon. Tottakai me poikien kanssa lähdettiin uusimaan sunnuntai-illan ilta-auringon paiste. Keli oli nyt, mikäli mahdollista, vieläkin parempi. Ei siellä voinut kuin huokailla Suomen suloista suvea :o) Sanomattakin lienee selvää, ettei tuollaiseen reissuun ilman kameraa voi lähteä ;o) Kokoonpanona tällä reissulla oli Annamaria ja minä, Rico ja Nicky sekä partasuiden edustajina Martta ja Annamarialla hoidossa oleva Happy-tyttönen. Happy tuli kaupunkilaiskoirana maalle "serkkulikan" luo hoitoon ja moneen kertaan naurettiin neidin ilmeitä Elonkierrossa. Ei ole tyttö paljon lehmiin ym törmännyt, mutta hyvin tuo niiden kanssa heti tuli "juttuun".

Kileillä on ihana tolpista tehty kiipeilypuu aitauksessaan ja monesti olen tovinkin siinä odotellut, että joku siellä kunnolla kiipeilisi. Eipä ole porukka ollut kiipeilytuulella, mutta nyt oli :o) On ne kummia elukoita, kun niin ketterestä menevät pienillä sorkillaan edes takas tuollaisella liukkaalla puupinnalla.

Partasuita aidan molemmin puolin :o)

Edellisellä reissulla keskityin niin kuvaamaan poikia viljapellossa, etten ollenkaan huomannut labyrinttiä toisella puolella peltotietä. Sinne on kasvatettu iiiiiso pellollinen hamppua ja ajeltu labyrintti kasvien sisään. No vaikea arvata, että Annamarian seurassa me sinne päädytiin ;o) ja oli muuten oikeesti niin sokkeloinen umpikujineen kaikkineen, että siellä olisi tovi voinut ilman koirien opastusta vierähtää. Kuvasta saa vähän käsitystä kasvien korkeudesta, kun Annamaria seisoo siellä laidalla.

Pikku Martalla oli ihan älyttömän kivaa :o) Se vaan mennä viiletti ees sun taas vailla päämäärää. Oli vaan niin älyttömän kiva juosta. Ja heti kun hetkeksi pysähtyi, käytti Rico tilaisuutta hyväkseen.

Martan singahdellessa sinne tänne otti Nicky levon kannalta. Ensin se kieri oikein hartaudella ja sen jälkeen jäi reporankana nautiskelemaan ja nuuskimaan apiloita tuosta perspektiivistä. Juu eikä voinut variskaan nauramatta tämän sortin sakin lenkkeilyä katsoa ;o)

Nicky ja Martta on jotenkin aivan ihana parivaljakko. Niillä on alusta synkannut tosi hyvin. Välillä ne leikkiikin, mutta pääasiassa hengailevat keskenään. Mun mielestä toi hengailu on just ihan täydellinen sana tuon parivalkakon suhteesta. Iso ruskee ja pieni musta :o)

Rico jäi taas tapansa mukaan jonnekin nuuskuttelemaan kaikessa rauhassa. Sitten se yhtäkkiä hokas muiden olevan ja kaukana ja papparainenkin sai taas jalat alleen. Se todellakin uppoutuu nykyään tuohon nuuskutteluun niin hartaudella, ettei se yhtään huomaa minne asti muut ovat jo menneet.

Lopuksi koitettiin auringon jo laskettua saada koko konkkaronkka samaan kuvaan. Juu ei ollut ihan helppo nakki ja tää on edes kohtuullinen niistä yli 20 ei kohtuullisesta...

Kiitos Annamaria ja tytöt. Oli enemmän kuin mahtavaa :o) Meillä on kyllä joka kerta nuo Elonkierron lenkit natsanneet ajankohdan valinnan suhteen tosi hyvin.

Nicky sai itsensä ryönättyä aavistuksen suttuiseen kuntoon ja aamulla lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota, mutta siinä mutavellissä pienet liat ei paljon tuntuneet... Lisää meidän Kuopion reissusta seuraavassa kirjoituksessa jo toivottavasti illalla.