Koirakaverilenkkeily jatkui tänään Elonkierrossa. Nyt meillä oli seurana Annamaria sekä Penni ja Martta. Elma oli tällä kertaa jäänyt kotiin. Aamulenkki meidän oli tarkoitus tehdä, mutta keli oli niiiiin upea, että siitä tulikin samalla myös päivälenkki, kun sen verran kauan oltiin reissussa :o)
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Piiiiiitkästä aikaa aurinko paistoi ihan kunnolla ja tyynessä säässä oli mahdottoman leppoisaa kävellä. Koirista räpsittiin taas kuvia oikein urakalla ja nyt onnistuin ekan kerran saamaan kokomustasta koirasta edes jonkinlaisen juoksukuvan :o) Loppu iltapäivä on mennyt koneella 180 kuvan kimpussa ja muutenkin netissä pyörien. Taidan jatkaa samaa rentoilua loppuillankin, koska koiratkaan eivät tunnu liiemmin tekemistä nyt kaipaavan.
Ohessa muutamia lenkillä räpsittyjä kuvia ja Nickyn selostus lenkin kulusta ;o)
Viime päivinä on ollut ihan älyttömän siistiä, kun me ollaan päästy niin paljon naisten kanssa lenkille. Tänään me oltiin taas siellä Elonkierrossa tällä kertaa Pennin ja Martan kanssa. Toi Penni on tosi hauska, mutta pikkusen äkänen mummo-koira, että sitä pitää vähän varoa, mutta Martasta olin aavistuksen haistavinani samaa tuoksua kuin Fyrasta. Koitin koko ajan olla sille kauheen kiltti, kun meikäläisen nenä olis vähän sitä mieltä, että aikas pian se saattaa tuoksua ihan hurjan hyvälle…
Ensin me suunnattiin yhden pellon kautta metsään.
Siellä sitte taas piti kalliolla tönöttää söpösti kuvia varten, kun Annamarian mielestä me colliepojat ei kai oikein muuta osatakaan kuin olla SÖPÖJÄ. Penni kyllä tönötti kans, mutta se on terrieeri eikä kai siks niin söpö...
Metsässä kuljettiin aikamme ja sitte takasin pellolle. Siellä me näytettiin isoveikan kaa, että osataan me ainaskin juosta söpöilyn lisäksi!
Pennistä ja Martasta otettiin kans juoksukuvia ja voi vide, että nauroin tota Pennin juoksukuvaa. Ei näytä Penni siinä kyllä yhtään koiralta. Sillä on takki päällä, kun siltä oli leikattu karva niin lyhkäseksi ja takki päällä korvat virtaviivasena se on kuin jostain avaruudesta. Onneks mä tunnen sen, koska muuten olisin saattanut oikein pelästyä.
Siinä pellolla oli tilaa enemmän kosiskella Marttaa ihan kunnolla. Vähän se jo kai lämpenikin ja lähti mun kanssa juokseen, mutta sitte tein YHDEN virheen. Nooh oli Martta siitä tainnu jo pari kertaa ennenkin sanoo, mutta just sillon en muistanu... Se ei nimittäin tykkää yhtään, kun sitä tassulla läpsäsee ja sitte meikäpoikaa vietiin.
Lähdin mun äipän luo turvaan ja mitä tekee mun äippä. Väittää että se oli ihan mun oma syy ja mun oma ongelma. Ei ole aina meidän miesten helppo elää naisten maailmassa…
Mä sit päätin viilentää tunteita kierimällä ja siinä samalla huomasin, että isoveikka meni koittaan purisko sen charmi paremmin.
Mutta haa, niin joutu sekin tuleen äipän turvaan.
Ei kyllä herunu sillekään myötätuntoa, joten se päätti lähtee vähän kauemmaksi haisteleen myyrän koloja.
Nyt jäit Martta kiinni! Jos sä et oo näissä kuvissa SÖPÖ, niin mikäs sitten? Kääpiösnautserit taitaa vaan olla jotain piilosöpöjä ja näyttävät sen vaan muka salaa…
Mä siinä koitin vielä vähän lämmitellä leikkiä aikaseks, eikä Martta mulle tuntunut enää olevan vihanen, kun nyt muistin, että ei tassua.
Kiitos ihan hurjan paljon tytöt ja teidän äippä. Oli ihan mahdottoman kivaa. Nyt voi loppuillan maata takkatulen loisteessa ja nähdä teistä unia :o)