Aamulla hurautin jälleen Ypäjälle. Annamarian kanssa laitettiin Elma näyttelykuntoon rupattelun lomassa. Voi ihana, minkä vastaanoton sain pieneltä Martalta mennessäni :o) Voi sitä pientä, kun meni ihan solmuun, eikä älämölöstä meinannut tulla loppua ollenkaan :o)

Mutta siis Elmaa föönattiin ja puunattiin. Silmissä vilkkui ne Rainerin collieille eilen jakamat keltaiset nauhat ja päätettiin laittaa Elma sellaiseen kuntoon, että siitä ei sitten löydy edes suurennnuslasilla moitittavaa. Olipas mukava "tupsutella" välillä tuollaisen tyystin erilaisen turkin parissa kuin mihin olen tottunut. Juu eikä tosiaan ihan hukkaan laittaminen mennyt. Kotiintuomisina Elmalla PN 1, SERT, VSP --> FIN MVA!!! Voi kun olen onnellinen teidän puolesta :o) Se oli kyllä todella ansaittu voitto. Niin hienoa koiran ja omistajan yhteistyötä kehässä on ilo katsella. Tässä pari kuvaa uudesta valiosta.

Vähän on jo maistuvinaan valiokakku suussa ;o)

Loppupäivä menikin sitten kotosalla lähinnä lorvaillen. Nurmikon sentään sain leikattua, kun seuraavaksi olisi tarvinnut likimain tilata jostain puimuri... Koirilla oli kanssa ihan omat puuhastelunsa, mitä leikkurin haukkumiselta ehtivät. Rico tuli kovasti innoissaan esittelemään löytöään. Ilmeisesti pensas oli Ricon mielestä jo hyvin tukeva eikä tukikepille ole enää tarvetta...

 

Nicky taas päivysti airan raossa ohikulkijoita, kun niitä näin pyhänä riittää yllin kyllin. Ihan hiljaa se tuossa aidalla istuksii pitkätkin tovit. Kaulan mitta ja korvien asento vain muuttuu koirallisten ohikulkijoiden mennessä ohi. Myös aurinkotuoli on koiralle sopiva tähystyspaikka pilvisellä säällä, kun se ei ole ihmisten käytössä ;o)

Rico kuljeskelee usein verkkaiseen tahtiinsa tonttia ristiin rastiin nurkkia ja pusikoita tarkastellen. Sitten se monesti jää huilaamaan jonnekin puskaan ja tämä näky on tuttu, kun sitä huutelee. Jostain puskan takaa ilmestyy hämmentynyt koiran pää, että mitäs siellä huutelet, kun täällä rauhassa huilailen.

Heti, kun on hetken joutilaan näköisenä, kaivaa Rico jostakin pallon esille. Ihan kyltymätön pallon pelaaja tuo meidän pappakoira. Pallo suussa anovalla katseella; tuu leikkiin. Ja aika usein sitä tulee hetkeksi itsekin singahdettua pallopelin maailmaan.

Keskikesän väriloistoa ei voi olla päivääkään ihastelematta. Niin kauniit ja kirkkaat värit. Tänään erityisen värikkyyden antoivat loistavan punainen palavarakkaus ja kirkkaankeltainen kiinankärhö.