Ristus mikä reissu! Tää oli taas just niiiiiiin tyypillistä mua ja Päiviä. Tuossa taannoisena maaliskuun iltana sain Päiviltä puhelun, joka meni suunnilleen näin:

P: Kattelin Eestin näyttelykalenteria ja päätin lähtee Tallinnan Voittajaan 14.4. Lähdeks mukaan? J: Koska pitää päättää? P: Heti, kun ilmoaika menee umpeen muutaman tunnin päästä. J: Ok. Venaa puolen tuntii, että ehdin kaupasta kotiin ja saan vilkastua kalenteriin..... Puolen tunnin päästä. J: Juu ei oo kalenterissa mitään sillon. Ilmoo vaan pojatkin.

Sitten odoteltiin vielä jännityksellä aikatauluja, että päästäänkö lähtemään vasta aamulaivalla ja niinhän siinä sitten kävi, että koko reissu tehtiin "päiväristeilynä". Sunnuntaina Päivi tuli klo 4.30 hakeen meitä ja pakattiin farkkufiattiin 4 lassiekoiraa.

Collieita oli ilmoitettu 19, joista reilu puolet suomalaisia. Micky pääsi pentuna kehään ekana. Hienosti esiintyi ja sai KP:n ja oli ROP-pentu. Ei pöllömpi aloitus 7kk ikäiseltä ekassa näyttelyssä ikinä ja heti ulkomailla. Jacky oli valiouroksissa ERI1 SA. Vain 3 urosta sai SA:n ja niistä Jacky vei pisimmäin korren ja kun voitti vielä parhaan nartun niin tuloksen oli PU1, CACIB, ROP ja TLNV-13. Huisia! Päiville taas kerran ihan älyttömän iso kiitos Jackyn taitavasta handlaamisesta ja siitä, että kysyit meitä mukaan reissuun.

Joskus vähän hymyilyttää, kun näyttelykoirista sanotaan, että riittää kun on ulkomuoto kohdillaan, vaikka pään sisällä prakaisi. Ei se kyllä todellakaan pidä paikkaansa ainakaan näissä reissussa. Nytkin menomatkalla mein auto oli laivassa viimeisenä ja moottorien jyly oli niin kova, ettei huutamatta pystynyt puhumaan. Näyttelypaikalla oli liukas lattia muuten ja sitten kehässä joku retkipatjatyyppinen pohja noin metrin levyisistä suikaleista, joita ei ollu teipattu yhteen eli päivän kuluessa suikaleiden väleihin tuli usean sentin rakoja. Muutenkin kehät kokoa postimerkki ja meidän kehä vielä ekana oven suussa eli koko ajan ihmistä ja koiraa tramppasi ihan iholta ohi. Kehässä oli tuomarin lisäksi harjoitusarvostelija eli kaksi ihmistä syynäsi koirat hampaista hännän päähän. Mulla on kyllä pokkaa väittää, että jotain on koiran nupissa oltava kohdillaan, jos se tuon kaiken hanskaa hötkyilemättä ja esiintyy kehässä iloisena ja heiluttaa häntää.

Jacky nyt on jo konkari näissä hommissa, vaikkei silläkään ikää ole kuin just 4v. Mutta Mickyyn olen erityisen tyytyväinen. Ei mitään ongelmaa missään. Tai oli siinä, kun se olis halunnu mennä kehään uudestaan ja uudestaan ;o) Ilmi selvästi sai olla siellä liian vähän aikaa, kun aina koitti muiden peesissä mennä takaisin. Reissaminen on kyllä niin kivaa ja luksusta loistavassa seurassa ja helppojen reissukoirien kanssa. Onneksi tälle kesälle on reissuja runsain määrin tiedossa.

Tässä vielä pojat kotona rusettiensa kanssa.

Hiukan reissua varjosti meikäläisen kylkikipu. Flunssaa ja yskää on nyt jatkunut jo 2,5 viikkoa. Viime torstaina tuli oikea kylki kipeeksi. Heti yhdistin sen yskimiseen, koska nimeen omaan silloin sattui eniten. Perjantaina pohdin käyntiä lääkärissä, mutta en sitten kumminkaan mennyt. Lauantaina oli Pukon mätsäri ja möllitoko, jotka vedettiin läpi kalseasssa ja sateisessa säässä. Silloin illalla kylki oli entistä kipeämpi, vaikka mätsärissä ei mitään raskasta joutunutkaan tekemään. Reissuun lähdin Buranan voimalla ja varovaisesti liikehtien kipu pysyi siedettävänä.

Eilen aamulla sitten ei jäänyt enää vaihtoehtoa. Menin kyllä töihin, mutta varasin ajan myös lääkäriin. Jotenkin tuntui, ettei kaikki ole ihan kohdillaan, jos aivastaessa meinaa lähteä taju, eikä edes maitopurkkia pysty nostamaan. Keuhkot vähän rahisi, poskiontelot oli tukossa ja kyljen turvotuksesta päätellen siellä lienee hiusmurtuma/murtumia sekä kylkiluiden välilihakset revähtäneet. Parista purkista nappia naamaan ja mahdollisimman rauhallista eloa. Nooh se on tällä kertaa helppoa, kun ei todellakaan tee mieli liikahtaa äkkinäisesti.