Mutta arkisista palkkatöistä poikkeava kylläkin.
Lauantaina menin Pukon kentälle jo hyvissä ajoin, kun vuorossa oli meidän järjestämät tokon Etelä-Hämeen piirinmestaruuskokeet. Tosi kiva oli seurailla suorituksia uusilla säännöillä. Koe meni hyvin ja hyviä tuloksiakin saatiin aikaan. Erityisesti lämmitti mieltä tuomari Ralf Björklundin kehut kokeen järjestelyjen tiimoilta. Sen verran vähän oli osanottajia, että suht ajoissa iltapäivällä saatiin koe pakettiin. Ehdin siis hyvin poikien kanssa Riihivalkamaan lenkille ja kotona vähän mekin tokoiltiin.
Eilen oli sitten herätyskin samaan aikaan arkiaamujen kanssa ja varsin rauhassa sai ajella Somerolle aamu-usvassa. Collieyhdistys järkkäsi paimennuskokeet ja olin sinne lupautunut poikien kanssa töihin lampaita siirtelemään. Micky pääsi synttäriensä kunniaksi heti aamusta hommiin. Oli muuten himppasen siistiä tehdä sen kanssa ihan oikeita töitä. On se vaan taitava! Itsellä meinasi tuskan hikeä pukata mm 30-päisen uuhilauman kanssa tietä pitkin kulkiessa, mutta Micky hanskasi homman moitteettomasti ja saatin lambit turvallisesti toiseen aitaukseen. Usean tunnin rupeaman jälkeen alkoi Micky vähän väsyä ja vaihdoin Jackyn tilalle. Hyvin sujui hommat senkin kanssa.
Se on myös tuossa paimentamisessa ihan tavattoman ihanaa, että nytkin meitä oli 2-3 koirakko koko ajan yhdessä hommissa ja niin ne koirat vaan pelasivat yhteen kuin olisivat aina lambeja yhdessä siirrelleet. Urokset ja nartut sulassa sovussa ja hyvin toisiaan lukien. Kivasti pystyi samalla seuraamaan myös kisasuorituksia. Ihan huikean hieno ja opettavainen päivä, vaikka illalla olikin jokseenkin kaikkensa antanut olo.
Tänään oli jälleen ihan normi viikkopaimennustreenit. Meidän Team Monday on kyllä niin paras treeniryhmä parhaine koutseineen kuin vain voi olla. Taaskin naurettiin niin, että siitä meinnannut tulla loppua ollenkaan. Itse treeneissä pojat saivat käyttää omia aivojaan ihan urakalla ja mä puutuin toimiin mahdollisimman vähän. Jackylle ihan toooosi raskasta, kun on niiiiiin tottunut ottamaan käskyjä vastaan. Pkku hiljaa tämän treenin idea sille kuitenkin valkeni. Mickyllä muiden lajien yhteisen tekemisen historia on vielä sen verran lyhyempi, että kyselee multa paljon vähemmän ja tarjoilee helpommin itse juttuja.
On muuten aika ketku tuo pikkukarhu. Nuorempana harrasti myös tokokentältä lähtiessä sitä, ettei suostunut tulemaan autoon. Siitä on nyt päästä ja koittaa enää hidastella. Paimentamassa on tätä nyt alkanut harrastaa enenemässä määrin. Eilenkin vein tämän takia remmissä autolle, mutta irrotin remmin autoon hypäämistä varten. No ei hypännyt vaan lähti ihan toisaalle. Hetken kutsuin ja kun ei tullut, niin auton luukku ja ovet kiinni, auto käyntiin ja menoksi. Aika pian sille hätä sitten kuitenkin tuli ja päätti kumminkin lähteä kotiin mun ja Jackyn kanssa. Katotaas miten ens kerralla käy... Toki tämähän tarkoittaa sitä, että sen mielestä paimentamassa on ihan yberkivaa ja se on toki vallan positiivinen asia.
Niin kivaa kuin tämä koiraharrastus parhaimmillaan ja oikeassa seurassa onkin, niin voi harmitus sitä toista puolta. Onpa tässä taas saanut kokea melkoisen selkäänpuukotuksen ja toisaalta en voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten lähes sairaanloiselta tuntuvaa tittelinkipeyttä. Edelleen koitan hartaasti pitää omana ohjenuoranani sitä, että nämä koiraharrasteet ja varsinkin kaiken maailman kilpailut on meidän ihmisten luomia. Ei nuo koirat niitä itseksiin tekisi ja siksi koitan pysyä omilleni reiluna sen suhteen, että tehdään siitä yhteisestä matkasta tärkein ja mitä sen avulla tulee, niin kaikki on pelkkää plussaa.
