Lauantaina lähdettiin taas aamusta Minnan ja Ilonan & koirien kanssa ajelemaan kohti Turkua ja Lentsun tokokurssia. Aloitettiin ruudulla ja Micky pongasi sen hyvin ja meni lujaa, vaikka ruutu oli lähellä seinää. Myös kokonaisena liikkeenä onnistui muuten hyvin, mutta pitää muistaa joskus se käskeä myös maahan… Yleensä kun ruudussa on suorapalkka tai sitten palkka tulee stopista. Meni se maahan, mutta vaati useamman käskyn ja oli hämillisen näköinen. Paikallaolossa menin ekan kerran vieraassa paikassa piiloon ja se oli Mickyn mielestä ihan ok. Ei ollyt yhtään huolestunut. Tuolla hallissa vaan on matossa joku juttu, joka saa Mickyn aina kääntämään itsensä sammakkoasentoon. Tehtiin myös kaukoja ja niitä me on tehty ihan luvattoman vähän, kun olen niiden treenaamisessa kauheen epävarma itse. Nyt olis taas eväät tekemiseen, kun vaan saan itseäni niskasta kiinni.

Turusta ajeltiin Loimaalle ja siellä sain taas kökkiä useamman tunnin odottamassa ennen Jackyn rallytokokisoja. Ei se into vaan tähän lajiin löydy meille kummallekaan nyt muutaman kuukauden kokeiltuamme. Mä olen siellä radalla ihan hälläväliä fiiliksellä ja sitä myöten Jacky myös. Tästä johtuen tein 2 kylttiä kokonaan väärin ja lisäksi pienempiä virheitä sen verran, ettei saatu edes tulosta. No ei me siitä jääty kuin pisteen päähän, mutta silti. Eikä se ole tässä se juttu, että saatiinko tulos vai ei, vaan se fiilis, mikä on päällä. Spiraalia lähestyttiin juosten ja Jacky oli ihan tohkeissaan menossa merkille. Luuli kai raasu, että vihdoin aletaan tekemään jotain. Meidän kummankaan mielestä, kun tuollaset ohjaajan jalan vieressä tapahtuvat jutut ei ole mitään oikeita liikkeitä ja vielä remmissä tehtynä, niin Jacky ei edes miellä olevansa hommissa. Katotaan nyt, kuinka tästä jatketaan vai jatketaanko tämän lajin parissa laisinkaan ainakaan toistaiseksi. Toisaalta mua vähän kiinnostaa ne voi ja mes luokat kyllä… Josko vaikka ulkoistan tän homma alon ja avon ajaksi lainaohjaajalle.

Illalla oli vielä vieraita ja se oli sentään Jackyn taivas, kun sisällä heiteltiin hänelle palloa. Pojat saivat taas oikein mainion lapsikokemuksen ja luulen, että lapsillakin oli ihan kivaa, kun Jacky napsi heitoista koppeja ja saivat antaa kummallekin nameja.

Eilen taas reippaana liikkeelle ja nyt MM-tiimin syystreeneihin Saloon. Ihana kelikin saatiin, kun aurinko pilkotteli lähes koko ajan. Tehtiin kehä kaikkine "rakennelmineen" ja aloitettiin kisamaisella setillä. Mickyn kanssa tehtiin luoksetulo, liikkeestä seisominen ja ruutu, jossa palkka. Pyysin vielä extrana suht pitkät siirtymät liikkeiden välillä. Micky oli tosi taitava! Kisapalkan se on ostanut älyttömän hyvin ja pitkät siirtymätkin onnistuu kivasti. Ruutuun varasti liikkurin käskystä ja siitä pyysin takas. Toisella malttoi ja meni silti tosi hyvällä innolla. Toisessa setissä tehtiin tunnari, seuraaminen ja ohjattu. Tunnarin tein ensin verkolla muistutukseksi, kun oltiin vieraassa paikassa ja ”vieras” liikkuri asetteli muut kapulat. Haisteli hyvin ja sen perään tehtiinkin sitten täysin kisamainen. Se oli niiiiiin täydellinen, että tällä fiiliksellä mennään pitkään. Micky juoksi laukalla kapuloille, vauhti pois, nenä maahan, oma suuhun ja nätti palautus. Se fiilis, kun jonkun asian on onnistunut opettamaan kerrasta oikein. Seuraamisessa mä olen kuulemma kehittynyt ja osaan nyt olla suorempana. En vaan viritellyt tarpeeksi ennen ja Micky oli tunnarin jäljiltä vähän turhan matalassa vireessä. Pieni leikitys väliin ja sitten olikin jo erinäköinen meininki. Ohjatussa olisi halunnut karata merkin ohi ja kaari oikealle on vähän vajaa. Vasemman tekee tosi hienosti. Oikean kaari ja maltti merkillä siis treenilistalle. Oli kyllä ihan huippupäivä huipussa seurassa. Meillä on tiimissä mahtava yhteishenki ja nytkin tuntui, että siitä vaan jatkettiin treenejä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä oli pari kuukautta.

Jacky pääsi lopuksi tekemään myös ja voi sitä intoa. Se oikein tärisi innosta, kun pyysin sivulle. Siis niiiiiiiin eri koira ilmeeltään ja olemukseltaan kuin rallykisoissa lauantaina… Päivän päätteeksi pojat pääsi vielä lenkille ja leikkimään belggarityttöjen kanssa. Tällaset päivät on todellakin sitä voimaannusta, mitä tarvitaan arjessa jaksamiseen.

Tänään paimennuksessa tehtiin avohäkitystä erittäin liukkailla ja myös ihmistä väistävillä lampailla. Olipa haastavaa, mutta niin opettavaa. Vielä ei pysy-käsky (seisomaan pysähtyminen) oikein ollut pojilla hallussa. No ei sitä olla vielä montaa kertaa treenaattukaan ja sekin vähä metsälenkkien yhteydessä "kuivaharjoitteluna". Tai siis nyt tarvii opettaa siihen maltti, ettei saa jatkaa ennen lupaa, kyllä ne pysähtyy. Toiseksi uudeksi treenin aiheeksi ilmeni ahtaasaan väliin meneminen. Siitä jatketaan ensi kerralla. Lienee kai turha edes jälleen kerran sanoa, että fiilis on tuossa touhussa kyllä niiiiiiin katossa. Onneksi on lajeja, mistä valita milloinkin se eniten mieleinen.