Kaikilla asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta… Meikäläisen elämä on tällä hetkellä enemmän kuin siistii ja se taas johtuu siitä, että ton ihmisäipän jalka on kipeenä ja sillä ei ole yhtään siistii. Tai ainakin sen verran se aina pärrää eteenpäin nilkuttaessaan, että taitaa sattuu. Mutta kuten sanottu, niin meitsille tää olotila kyllä kelpaa. Kavereita riittää joka päivä ja Elonkiertoonkin pääsee lähes joka päivä

Eilen illalla meillä poikkes ihan uus söpö tyttö. Vähänkö ihmettelin ensin, kun mun kasvitäti Seija tuli meille ja sit se ei niinko tullukaan pelkästään mua kattoon. Se laski sylistään maahan sellasen pikkuruisen tytön. Se oli aika vaikeen merkkinen, joku amstaffi tai jotain, mutta suloinen se oli. Saatiin me leikkikin aikaan varsinkin pallon kans, mutta oli siin yks ongelmakin. Meitsi hukkas sen muutaman kerran. Jaa miten niin hukkas. No kun se on vielä niin pieni ja karhu on jo iso ja karvainen, niin se hukkui meitsin mahan alle karvojen sekaan. Onneks sentään löyty.
 
Aika hauska juttu muuten kävi kans, mitä en ihan heti hokannu. Kun se pentu jäi jonnekin istuskeleen, niin kasvitäti meni kyykkyyn ja alkoi huudella pusua. No herrasmies minäkin olen, joten ei kun heti paikalle ja suukottaan kasviksen naamaa. Siinä sit jossain vaiheessa selkis, että siis juu, sen pennun nimi on Pusu eikä mua kaivattukaan silloin paikalle pusuja antamaan. Kaikkee sitä oppii. Ilta pimeni ja kylmeni nopsaan, joten meistä ei mitään kummosia kuvia kuulemma saanu, mutta jotain kuitenkin.
 
Tänään sitte meidät pakattiin autoon ja tutuksi käynyttä tietä huristeltiin taas Elonkiertoon. Enpä olis osannu arvata, että Jaffikin oli siellä oman ihmisäippänsä Anjan kanssa. Kauhee tuuri on kyllä käyny, kun oon noin makeen siskon itelleni saanu  Ja muuten sen äippä on kans makee tyyppi, kun sillä on aina herkkuja taskussa. Se jakaakin niitä paljon hövelimmin kuin toi oma äippä. Ei me tosin Jaffiinan kanssa ihan kauheesti ehditty syömään, kun oli niin kiire juosta koko ajan. Ihan sama mulle, vaikka toi äippä tekee vaan pienen rinksan ja senkin toooosi hitaasti, kun se vie meidät tollasiin paikkoihin juokseen ja kaverit vielä messissä
 
Karhu teki tällasen aloitusloikan
 
ja sitten mentiin
 
ja mentiin
 
ja mentiin.
 
Pakko oli tietty taas sen verran pysähtyäkin, että noi ihmiset sai pakolliset söpöstelykuvat.
 
Kiitti kauheesti kaikille kaiffareille, jotka tekee mein elämästä ihan juhlaa. Olis kyllä kohtalaisen tylsää viime päivät ollut ilman teitä. Hädässä ystävät näemmä tosiaan tunnetaan