Tää kaikki lähti siitä, että joskus sanoin Päiville, että Nickyn valioiduttua Suomessa, voisin jonnekin ulkomaillekin ehkä lähteä. Talvella oltiin yhdessä colliepäivillä ja matkalla asia tuli uudestaan puheeksi. Eipä mennyt aikaakaan, kun matkasuunnitelma oli valmis ja sitten vaan odottamaan kesäkuun viimeistä viikonloppua.

 

Perjantaina heti herätessä oli melkoinen määrä perhosia vatsassa. Siksi menin töihin klo 11 asti, että oli muuta ajateltavaa kuin matkalle lähtö... Iltapäivällä Päivi ajoi pihaan Jawan, Mutun ja Itun kanssa. Tavarat autoon ja me Nickyn kanssa kyytiin ja ei kun menoksi. Helsingin satamassa oltiin hyvissä ajoin ja heti kohta sinne saapui myös meidän matkakumppanit. Autot laivaan, syömään ja vähän laivaa tsekkaamaan ja siinä se parin tunnin matka sitten olikin.

 

Tallinnassa oli selvästi synkempi ja viileämpi keli kuin Suomen puolella. Pärnuun 130 km matkalla satoikin vähän. Hotelli löytyi pienen mutkan kautta ja vaikutti heti tosi mukavan rauhalliselta. Tavarat kun saatiin huoneeseen, lähdettiin koirien kanssa tsekkaamaan pihalle ja mikäs siinä oli koiria ulkoiluttaessa hotellin ympärillä olevalla isolla nurmialueella. Nukkumaan kerettiin ja maltettiin mennä vasta aikas myöhään, joten liikaa ei unien näkemiseen jäänyt aikaa.

 

Aamulla keli oli aika lailla synkkä. Näyttelyalueelle ei ollut kuin noin 3 km matka ja kun siellä saatiin tavarat purettua, alkoi satamaan. Onneksi oli teltta matkassa. Sade oli kuitenkin lämmintä kesäsadetta, joka välillä taukosikin. Enpä muista koska olisin omaa vuoroa odottaessa näyttelyssä jännittänyt niin paljon kuin nyt. Päivin mukaan se ei tosin päällepäin näkynyt nytkään… Nicky oli ainoa valioluokan uros ja sai ERIn. Sen lisäksi sijoitus oli PU2, jolta paikalta irtosi myös SERT sekä vara-cacib, joka saadaan anottua oikeaksi CACIBiksi, koska voittajan intti hakemus on jo vetämässä. Näillä eväillä Nickystä tuli Eestin muotovalio ja nimen eteen saa nyt sitten liittää tittelin EE MVA  Jestas mutta olen onnellinen! SERT oli se, jota salaa toivoin ja nyt saatiin sen lisäksi myös ”CACIB-tili” auki. Blogissa käyville ei-näyttelyihmisille tiedoksi, että tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi, collie tarvitsee 4 CACIBia kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta ja ensimmäisen ja neljännen CACIBin välissä on oltava vähintään vuosi ja päivä. Tiedä sitten tavoittelemmeko sitä koskaan, mutta katsotaan, katsotaan

 

Leni Finnen antamassa arvostelussa lukee seuraavaa:

 

”Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Erinomainen sukupuolileima. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä eturinta. Pysty olkavarsi. Melko litteä rintakehä. Esitetään kovin hoikassa kunnossa. Hyvät takakulmaukset. Hieman lyhyt häntä. Erinomainen askelpituus.”

 

Näyttelystä päästiin jo hyvissä ajoin ja käytiin tsekkaamassa sunnuntain näyttelypaikka valmiiksi. Pienen huilin jälkeen oli nälkä jo melkoinen ja mentiin toteamaan hotellin ruoka varsin herkulliseksi ja halvaksi. Siellä me syötiin ja juotiin vatsat täyteen pitkän kaavan mukaan ja laskua kertyi yhteensä meiltä kahdelta noin 20 € verran… Ruokailun aikana sade oli loppunut ja ilma jonkun verran kirkastunut, vaikka ukkosen jyrinä taustalla kuuluikin. Suuntasimme siis hotellin takapihalle koiria kuvaamaan.

 

Ensin Nicky SERT ruusukkeen ja pokaalin kanssa

 

ja sitten virallinen kuva

FI & EE MVA BH TK2 Woolmill´s DeBrau Jever

 

Päivin tytöt nuorimmasta vanhimpaan

Itu, noin 1 vuotta

 

Pohjavillaton Mutu noin 3 vuotta

 

Sekä juurikin tuon edellä selostamani kansainvälisen muotovalion arvon kaksi viikkoa sitten saavuttanut Jawa.

 

Koirat muuten keräsivät melko lailla huomiota hotellissa ja sen pihalla kulkiessamme. Ja täytyy myöntää, että kyllä siihen ihailuun on ihan aihettakin, kun 4 isohkoa koiraa koko collieiden värivalikoiman kattaen kulkee ja käyttäytyy kuin aina moista hotellielämää viettäneenä. Korrektisti häntä heilutellen ihmisille, jotka ihailuaan ääneen ilmaisivat

 

Illalla Päivi jäi hotellille huilimaan ja mä lähdin Nickyn ja Mutun sekä meidän matkakumppanien ja heidän kahden aussien kanssa meren rantaan. Taivas oli edelleen pilvessä ja salamat välillä välkähtivät taivaan rannassa, mutta muuten ilma ja maisema oli vallan hienot. Meren rantaa silmän kantamattomaan 

Mutua en vieraana koirana uskaltanut päästää vapaaksi. Nickynkin kanssa hetken emmin, kun mietin meneekö se uimaan… Halla-neitonen ilmeisesti kuuli ”pelkoni”, koska kovasti koitti juoksuttaa Nickyä perässään veteen polskimaan. Onneksi Nicky päätyi kastelemaan vain tassunsa, vaikka aussie parivaljakko kirmasi vedessä oikein kunnolla.

 

Mikäs näissä maisemissa olisi pyöräillessä…

 

Hotellin mereltä päin kuvattuna.

 

Uni tuli illalla helposti ja aiemmin kuin perjantaina. Aamulla kuitenkin heräsin jo niin ajoissa, että kävin kahdessa erässä lenkittämässä koirat ihan kunnon aamulenkin  Ilmakin vaikutti nyt paremmalta. Lämmin, mutta pilvinen eli oikeastaan paras mahdollinen näyttelysää. Autoon pakattiin sitten jo kaikki tavarat, jotta päästiin suoraan näyttelystä lähtemään kotimatkalle. Usein olen näyttelypaikalla ajoissa, mutta enpä koskaan ole niin aikaisin ollut, ettei edes järjestäjät olleet vielä paikalla

 

Meidän ”leiri” näyttelypaikalla.

 

Juoksutin kaikki koirat kehässä ja kyllä siinä juosta saikin, koska tuomarina toiminut Gunnel Holm juoksutti ihan kiitettävästi. Tämä näyttely meni aika lailla niin kuin olin etukäteen ajatellut. Jotenkin vaan oli aiempia arvosteluja luettuani sellainen olo, ettei tuo ole Nicky juttu, mutta kun kerran samassa kaupungissa on samalla reissulla kaksi näyttelyä, niin totta hemmetissä niihin molempiin pitää mennä! Nicky oli val EH2 seuraavan arvostelun kera:

 

Iso valiouros. Hyvät korvat. Hieman syvä kallo. Kauniit tummat silmät. Etuasentoisen lavat. Hyvä kaulalinja ja hyvä kauluri. Erittäin vahva luusto. Hyvin ahtaat takaraajojen liikkeet. Hieman pitkä runko. Erinomainen luonne.

 

Heti collieiden arvostelun päätyttyä suuntasimme auton takaisin kohti Tallinnaa. Meillä oli varaus klo 21 laivaan, mutta päätettiin kokeilla mahtumista aikaisempaan. Matkalla soitettujen puhelujen perusteella näytti huonolta. Satamaan saavuttuamme ajettiin auto reunaan ”jonotus paikalle” ja hetken perästä miekkonen tulikin jo sanomaan, että mahdutte kuitenkin klo 17.30 lähtevään laivaan. Vähän piti vielä selvittää asioita, koska matkaseuralaiset olivat samalla varauksella ja he tulivat alkuperäöisen suunnitelman mukaan. Vitsi tuntui kyllä kivalta siinä kohtaa ajatella, että ollaankin kotona reilu 3 tuntia aiemmin. Matkat on kivoja, mutta kyllä vaan on kiva palata kotiinkin

 

Pari laivan kannelta räpsittyä kuvaa.

 

Kotona oli riemukas jälleennäkeminen koirien kesken ja Nickyn piti samoin tein ”ulvoa” myös Samille kaikki matkakuulumiset. Uni tuli illalla silmään yllättävän helposti  En pysty koskaan kiittämään Päiviä kylliksi tästä reissusta. Mikä siinä on tällaisen matkustamiseen tottumattoman tumpelon istuessa kyytiin kotipihalta haettuna, kun toinen on ilmoittanut koirat näyttelyihin, varannut laivat ja hotellin ja osaa liikkua ja kulkea Eestin puolella ihan samoin kuin Suomessa. Kaunis kiitos! Toivottavasti huolit meidät toistekin matkaseuraksi

 

Tämän päivän olin onneksi sopinut jo etukäteen vapaaksi. Sai aamulla nukkua pitkään ja aika lailla päivä meni vaan haahuillessa ja ihmetellessä puoliväsyneenä. Pyykkiä tuli sentään pestyä monta koneellista. Kyllä muuten on Nickykin ottanut melko tiheään päikkäreitä. Huomenna sitten hikoilemaan töihin, jossa lämpötila kuulemma hipoo kolmeakymmentä…