Paluu arkeen loman jälkeen. Kyllä se viikonkin loma vaan saa rytmin niiiiin sekaisin, että pikkusen meinas olla työtä ja tuskaa tuo ylösnouseminen aamulla. Kyllä se tästä taas, kun maanantaista pääsee

 

Ilta meni jälleen maanantaiseen tapaan koirakentällä. Ensin Jackyn koulutusryhmä klo 18 aikaan. Aloitettiin perusasennolla ja pienellä pätkällä seuraamista. Sivulletulo Jackylla alkaa olla jo hyvä ja seuraaminenkin on varsin mallikasta namilla imuttamalla  Myös paikallaolo istuen onnistui jo niin, että lähdin parin metrin päähän ja nyt olen jo varma, että on hiffannut maahanmenon idean myös muualla kuin kotona  Leikittiin myös paljon, kun narupallo ja fleecenaru on Jackyn mielestä ihan parhaita. Sit meillä oli myös sellanen harjoitus, että muut koirat harjoitteli aidassa kiinni oloa ja yksi sai hengailla siellä muiden ohjaajien kanssa. Tää oli tietty Jackylle ihan pop, kun jonkut antoi vielä namiakin. Aidassa kiinni ollessaan se himppasen protestoi, mutta oli ihmeen rauhallinen siihen nähden, että ekaa kertaa jätettiin yksin kiinni. Hyvin tuo jaksaa keskittyä häiriössäkin, vaikka kolmen vartin aika onkin huisin pitkä pennelin keskittyä.

 

Jacky huilasi sen aikaa, kun oli jatkoryhmän vuoro. Tänään porukka jaettiin kahtia niin, että mä sain ohjattavakseni kilpailevaan aikovat. On ne vaan niin kovin eteviä  Lopuksi Jacky pääsi vielä Nemo-sheltin kanssa kirmailemaan parkkiksella.

 

Jacky jäi kotiin, kun lähdin isojen poikien kanssa iltalenkille. Rico sai taas kerran kolhastua jossakin yhden varpaankyntensä auki  Sen kun on kilpparin jälkeen kasvaneet kynnet vähän omituisesti ja tuokin sattunut kynsi on ihan vinoon kasvanut. Kait se siitä joku päivä lähtee kokonaan. Nooh mutta on sen kynnet kuitenkin nyt paljon paremmassa kunnossa kuin silloin ennen kilpparilääkityksen alkua.

 

Isojen kanssa oli tarkoitus lenkin yhteydessä vähän treenaa, mutta se nyt sit jäi Ricon haaverin takia. Kotipihalla otin sitten Nickyn kanssa kiertoja ja peruuttamista. Kiertää mitä milloinkin (mm Ricon muutamaa kertaan…) mutta oli kovin iloinen ja teki ”ilmeellä”. Peruuttamisessa meinaa noin 5-6 metrin kohdalla olla ”seinä” vastassa, mutta siitäkin edettiin jo pieni askel. Askeltaa kuitenkin hyvin määrätietoisesti taaksepäin ja vihdoin myös suoraan.

 

Sen verran on väsy olo, että unta ei kovin kauan tarvinne tänään hakea…