Tänään oltiin Nickyn kanssa koko iltapäivä oman seuran kentällä, kun paikalle oli kutsuttu kouluttajaksi Katja Tamminen. Mun toinen tokokoira Lucas oli Annariinan kanssa aamupäivän koulutuksessa ja menin sen verran hyvissä ajoin paikalle, että ehdin ottamaan Lucaksen kanssa hypyn, kun siinä on ollut vähän käskyepäselvyyttä. Oikealla käskyllä pieni mies toimi toooosi hyvin, mutta oli niin täpinöissään taas, että esteen takana vähän tassutteli paikoillaan. Ihana Lucas :o)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nickyn kanssa aloitettiin meidän ongelmasta numero yksi eli seuraaminen. Näytin miltä se näyttää, mutta ihan en nyt tähän saanut kyllä toivomiani neuvoja. Jotenkin, kun vaan mieluiten treenaan ilman remmiä, etten siitä vahingossakaan pätki, mutta katsotaan nyt, mitä sovellutusta tähän voisi keksiä. Luoksetulon otin pitkästä aikaa pysähdyksineen koko liikkeenä ja pysähdykset oli hyvät, mutta seisomisen ja maahanmenon välin tuli ravilla, kun muut välit tuli laukalla. Nou hätä! Pääasia oli, että pysähdykset on kiertojen kautta harjoittelemalla alkaneet ilmi selvästi toimia :o)

 

Noutoon saatiin muutama kikka kolmonen kokeiltavaksi, josko paluun saisi nopeammaksi. Ja samalla huomasin, että kentälle on syytä alkaa levitellä merkkejä häiriöksi, koska Nicky hokasi merkin kesken noudon ja teki kierroksen sen kautta. Kaukoissa oli kuin olikin istu-seiso vaihdossa väärä tekniikka. Kaikissa muissa vaihdossa Nickyllä liikkuu takapää, mutta siinä liikkui etupää. Kun ite hokasin homman, niin Nickykin alkoi nousta paljon paremmin. Tässä siis lienee vika, miksi juuri tuo vaihto on ollut olevinaan vaikea…

 

Ruutu oli ihan ok, kunhan vaihdettiin oma alusta. Kouluttajalla oli erilainen alusta ja sitä piti haistella ja kummastella nopean painamisen sijasta ;o) Omalla alustalla ihan ok, joskin aika hidas. Siihenkin saatiin neuvoksi kokeilla välillä niin, että ohjaaja seisoo ruudussa ja kutsuu koiran sinne, mutta tämä ei liene se pointti Nickyn kanssa, koska meillä juurikin se irtoaminen on hankalaa…Tunnarin suhteen kouluttaja kertoi, miten hän opettaa koiralle nimen oman tunnarin pointin eli haistelun ihan muilla esineillä kuin tunnarikapuloilla. Tähän en oikein osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, koska ei olla edetty yhden kapulan haistelua pidemmälle vielä. Tosin pian pitäisi päättää, miten tätä aletaan työstämään eteenpäin.

 

Välillä satoi vettä ihan huolella ja kylmäkin tuli reilun nelituntisen aikana, mutta kyllä sitä aina jotakin uutta tarttuu joka kouluttajalta korvan taakse. Toisilta enemmän ja toisilta vähemmän ;o)