Niin vaan meinaa olla kiirus koko ajan, ettei edes blogia ehdi kirjuuttaa. Ei sen puoleen, enpä juuri mitään ole vielä Joulun eteenkään tehnyt. Taitaa mennä tämä Joulu vähän sillä ajatuksella, että se tulee ja menee, vaikka en mitään tekisikään... Jaaha ja taas vaihteeksi tämä blogikin tökkii eikä hymiöitä saa lisättyä ollenkaan, kun menee kokonaan tilttiin.

Mitäs me sitten ollaan tehty? Nautittu talvisäästä ja ulkoiltu pitkin metsiä kavereiden kanssa, treenattukin vähän jne. Lauantaina 8.12. lähdin kaiman kyydissä käymään Messarissa ihan turistina. Se on vaan kumma paikka, kun sinne tungokseen haluaa joka vuosi mennä rahansa tuhlaamaan. Nyt oli kyllä mun osalta tärkeimpänä samaan aikaan näyttelyn kanssa käynnissä olleet tokon pohjoismaiset mestaruuskisat. Hienoa katsella huipputokoa, jossa suomalaiset olivat varsin suvereenejä. Kaikki suomalaiskoirakot tekivät 1-tuloksen, voittivat joukkuekullan ja yksilöpuolella tuli kaksoisvoitto. Hienoa! Niin ja menihän sitä rahaakin, vaikka ei mitään kummempaa ostettavaa pitänyt olla. Kummasti vaan iso muovikassillinen oli mukana kotiin tullessa.

Tämän viikon maanantaina oli maneesitoko ja muiden ollessa estyneitä oltiin Anjan kanssa kahdestaan. Hyvin ehti tunnissa 2 koiraa treenata. Jacky teki ensin ohjatun oikeaa puolta ja sitten ruutua oikealle. Nämä tosi hyvin. Ruutunauhoja en laittanut, joten hiukan koitti tarjoilla ruutumerkkejä merkkeinä. Oikean puolen jälkeen kävi huililla ja toisessa osiossa teki samat vasemmalle. Se oli selvästi vaikeampi. Joko siksi, että oikeaa oli tehty ensin tai sitten vaan vasen on hankalampi. Täytyy nyt muistaa tehdä vasempaa jonkun aikaa enemmän. Jaffin kanssa tekivtä hienon paikallaolon. Treenien ajan pennut olivat meillä riehumassa Samin kanssa. Meno oli hurjaa vielä meidän mennessä takaisin. Ei väsy nuo pentuset ihan pienistä.

Eilen oli toisen kaiman luona katsomassa 6,5 viikon ikäisiä heelereitä. Voi mitä ihania tappijalkoja. Tosi kivanoloisia pentuja. Samalla Micky pääsi tekemään tuttavuutta 2-vuotiaaseen Niiloon. Meillä on tutuilla niin harvalla pieniä lapsia, ettei tahdo oikein niitä kokemuksia pennulle helpolla saada. Ensin Mickyä hirvitti, mutta hetken tuumailtuaan asiaa oli lopputulos se, että Niilo makasi lattialla ja Micky oli päällä heiluttamassa häntää ja nuolemassa naamaa. Koiraperheen lapset on kyllä ihan loistavia, kun osaavat suhtautua koiraan kuin koiraan niin luontevasti.

Tänään ja huomenna on Hunnarilla rämpimistä. Tänään käytiin siellä Loten ja Evan kanssa ja huomenna Anjan ja koirien kera. Ihan hyvää liikuntaa on itsellekin tarpoa koskemattomassa hangessa pitkin metsää. Ja koirat tykkää niiiiiiin paljon.