Maanantaina jatkoin lenkin jälkeen sunnuntaina kesken jääneitä pihahommia. Hyvän aikaa ehdinkin siinä puuhata ennen kuin lähdettiin Jackyn kanssa Piskipalvelun näyttelykoulutukseen. Vähissä vaan on tuon lajin treenaajat jo tähän aikaan vuodesta, joten kuitenkin sovittiin, että Jackyn 2 viimeistä kertaa jätetään keväälle. Nuori samojedi-uros oli paikalla ja sen kanssa saatiin ihan hyvä treeni kyllä Jacky oli selvästi edelleen huolissaan takana olevasta isosta koirasta, mutta malttoi olla ihan paikoillaan, taakseen kurkkimatta ja näytti korvat koko ajan. Kyllä se karhun pinnakin pikku hiljaa venyy
torstai, 14. lokakuu 2010
Taas on puuhaa riittänyt
Tiistaina oli viimeiset Pukon ulkoaksatreenit. Iiriksen ja Anskun kanssa veivattiin radanpätkää, jossa oli kaikki kontaktit, sekä rengas ja pöytä. Maneesissa kun estevajaan on sen verran matkaa, ettei joka kerta viitti painavampia esteitä roudata ollenkaan. Ja pöytä pirulainen se oli taas ollut 1-luokan radalla viime viikonlopun kisoissa. Niin hiivatin yksinkertainen este ja niin harvoin radoilla, että unohtuu sen treenaaminen vallan. Jackyllakin oli melkoisia ongelmia saada vauhtinsa pysähtymään, ettei tullut yli.
Ekalla kertaa tehtiin ”nolla”, mutta toisella kertaa lopetti kepit ennen viimeistä väliä. Hätiköin ite ja liikahdin kriittisellä hetkellä kohti seuraavaa estettä. Kontaktit on edelleen hienot Välillä sai palkan ja välillä jatkettiin suoraan yhdestä nenästä. Loppusuoran 3 hypyllä tartti hiukan apuja pallon vingutuksen muodossa (Ansku palkkasi), että eteni kunnolla eikä jäänyt kurkkimaan, mihin mä jäin. Treenien jälkeen käveltiin vielä Anskun kanssa Pilvenmäellä pieni lenkki. Kiitos Ansku ja Iiris treeniseurasta! Ens viikolla sitten maneesiin
Eilen oltiin Anjan kanssa Elonkierrossa lenkillä. Niin vaan Rico ja Jesse haisteli samoja hajuja ihan sulassa sovussa Jaffi ja Jacky tietty painoivat menemään, mutta niin kyllä kirmasivat ja painivat Jesse ja Jackykin Jaffi ei siihen ”miesten juttuun” edes tunge väliin vaan katselee taustalta, kuinka hän jäi kolmanneksi pyöräksi. Muutama kuva soopelijengistä.
Koirat elävät hetkessä eivätkä tietty muutenkaan ihan samalla lailla ajattele kuin ihmiset. Niin onnellisina ne viilettivät menemään meidän ihmisten kovin surullisesta fiiliksestä huolimatta. Mä olen Anja niin kovin pahoillani Kiva kun jaksoit lähteä lenkille kuitenkin.
Lenkin jälkeen piipahdin poikien kanssa Kartanonpuistoon vähän kimppatokoileen. Omat ajatukset eivät kyllä olleet ihan kympillä mukaan ja niinpä saatiinkin aika tehokkaasti aikaan ”mikään ei onnistu treenit”… Ensinnäkään Jacky ei voinut ymmärtää, että Kartanonpuistossa voi myös tokoilla, kun yleensä sitä kautta lähdetään lenkille… Seuraamiseen saatiin pari hyvääkin pätkää, mutta nyt on sitten perusasento hukkunut. Liikkeestä seisominen hyvä, mutta jostakin syystä vähän steppasi paikoillaan, mitä ei yleensä tee. Suorat luoksetulot oli sentään makeet Mutta paikallaolo ei edelleenkään sujunut Siinä on nyt vaan palattava aimo annos taaksepäin ja aloitettava alusta. Ongelmana siis se että nousee aina jonkun ajan päästä istumaan sen näköisenä, että näinkö tää piti tehdä. Rico pääsi taas tekemään oman pienen settinsä ja temppuilemaan kans Kiitos kaverit treeniseurasta!
Tänään oli sitten vuorostaan DogiTiimin viimeinen aksakerta tältä syksyltä. Ehkä on tosiaan aikakin lopetella ulkokausi, kun treenien ajan vihmoi vettä ja räntää vuorotellen liki vaakasuorassa. Anu oli kehittänyt 20 esteen varsinaisen hyppyhässäkän. Ohjaaja oli ihan pihalla, joten miten sitten voi koirakaan osata Varsin hyvä fiilis jäi kuitenkin siitä, että hiivatin vaikeasta radasta huolimatta saatiin sinne loistavia pätkiä joukkoon Anulle kiitos mukavasti kurssista! Keväällä sitten toivottavasti jälleen
Treenien jälkeen mentiin Loten ja perhosten kanssa lenkille Viksbergin metsään. Mitä lie nuo ”äijät” nyt pohtineet keskenään meidän päänmenoksi Kepit suussa ne viiletti menemään Miian katsellessa vieressä sen näköisenä, että voi pojat. Sikäli kyllä nuo meidän pojat on varsin päteviä, että molemmilta onnistuu jalan nostaminen keppiä tiputtamatta Kiitos Lotte ja perhoset treeni- ja lenkkiseurasta
Huomenna onkin vihdoin enemmän kuin kovasti odottamani Piira-käynti. Tällä kertaa siis ihan itselleni Turkkusessa. Menen hetkeksi aamulla töihin, käyn lenkittämässä koirat ja sitten menoksi. Voin jo nyt tuntea raukean olotilan ja PALJON paremmin kulkevan hengityksen, joista huomenillalla saan nauttia